Hiuksista mitatun kortisolin ja DHEA:n yhteys lapsen sosioemotionaalisiin ongelmiin viiden vuoden iässä
Perkola, Laura; Halminen, Anni (2025-06-16)
Hiuksista mitatun kortisolin ja DHEA:n yhteys lapsen sosioemotionaalisiin ongelmiin viiden vuoden iässä
Perkola, Laura
Halminen, Anni
(16.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061972133
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061972133
Tiivistelmä
Kehon tärkeän stressihormonin, kortisolin, on jo pitkään tiedetty vaikuttavan laaja-alaisesti ihmisen hyvinvointiin, ja kroonisesti sekä poikkeavan korkeat että matalat kortisolitasot on yhdistetty moniin terveyshaittoihin mukaan lukien mielenterveysongelmiin. Viime aikoina stressiä koskevassa tutkimuksessa on yhä enemmän kiinnostuttu tutkimaan myös dehydroepiandrosteronia (DHEA), joka vaikuttaa pitkälti vastakkaisella tavalla kortisoliin nähden. Näiden stressihormonien vaikutusta yhdessä on tutkittu varhaislapsuudessa vasta vähän. Varhaislapsuudessa aivojen hermoverkot ja lapsen käytös muovautuvat voimakkaasti, minkä vuoksi kyseinen ajanjakso on kehityksen kannalta kriittinen. On havaittu, että lapsuusiän sosioemotionaaliset ongelmat ovat yhteydessä lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin myöhemmällä iällä. Parempi ymmärrys varhaisista mekanismeista voisi auttaa tuomaan ratkaisuja ajankohtaiseen mielenterveyskriisiin. Tässä tutkimuksessa halusimmekin selvittää poikkileikkausasetelmalla hiuksista mitattujen kortisolin ja DHEA:n pitoisuuksien sekä niiden välisen suhteen yhteyttä vanhempien raportoimiin lapsen sosioemotionaalisiin ongelmiin viiden vuoden iässä. Lisäksi tutkimme, onko sukupuolella moderoiva vaikutus tutkittuihin yhteyksiin. Tutkimuksen aineisto (N = 360) on osa monitieteistä FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, joka on aloitettu Turun yliopistossa vuonna 2010. Lapsilta kerättiin viiden vuoden ikäpisteen tutkimuskäynnillä hiusnäyte, josta analysoitiin kortisoli- ja DHEA-pitoisuudet. Samassa ikäpisteessä lasten sosioemotionaalisia ongelmia mitattiin kahdella vanhemman täyttämällä kyselyllä (Strengths and Difficulties Questionnaire, SDQ ja Child Behavior Checklist), joista kummastakin tutkittiin lapsen kokonaisongelmia. Sosioemotionaalisia ongelmia tutkittiin sekä jatkuvana että kategorisena muuttujana. Tulostemme perusteella hiuskortisolipitoisuus tai kortisoli/DHEA-suhde eivät olleet yhteydessä sosioemotionaalisiin ongelmiin. Tuloksemme viittaavat kuitenkin siihen, että hiuksista mitattu DHEA yksinään olisi yhteydessä lapsen sosioemotionaalisiin ongelmiin viiden vuoden iässä. DHEA oli yhteydessä sosioemotionaalisiin ongelmin kategorisena muuttujana (OR = 1.84, 95 % CI = [1.05, 3.25]). Yhteys havaittiin vain SDQ-kyselyllä mitattuihin sosioemotionaalisiin ongelmiin, eikä sitä havaittu jatkuvaan muuttujaan, minkä vuoksi tuloksista ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Kortisolin osalta on vahvaa näyttöä sen yhteydestä mielenterveysongelmiin, minkä vuoksi oli jokseenkin yllättävää, että tutkimuksessamme ei havaittu yhteyttä hiuskortisolipitoisuuden ja sosioemotionaalisten ongelmien välillä. Pidämme tärkeänä myös nollatulosten julkaisua, mutta myös näitä koskevissa johtopäätöksissä on oltava varovaisia esimerkiksi siksi, että aineiston edustavuuden takia tulokset eivät ole täysin yleistettävissä muunlaiseen väestöön. Tutkimusta pienten lasten sosioemotionaalisten ongelmien biologisista mekanismeista tarvitaankin vielä lisää.