Hevosen ihmisenlukutaidot ja varhainen sosiaalinen ympäristö

Abstract

Kesyyntyneet eläimet, kuten hevoset (Equus caballus), ovat sopeutuneet elämään ihmisten parissa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hevonen pystyy lukemaan ihmisten eleitä ja reagoimaan ihmisen tunteisiin. Hevonen voi myös hyödyntää tietoa ihmisen katseen suunnasta ja ilmeestä oman toimintansa suunnittelemiseen. Vielä ei kuitenkaan tiedetä tarkalleen, miten varhainen sosiaalinen kasvuympäristö vaikuttaa näihin hevosen ihmisiin suuntautuviin sosiokognitiivisiin taitoihin. Tutkielmassani varhaisella sosiaalisella ympäristöllä tarkoitan hevosen varhaista ihmissosiaalistamisen määrää eli kuinka paljon hevosen kasvuympäristöön on sisältynyt ihmisen kanssa toimimista ja käsittelyä. Tutkin hevosen ihmisenlukutaitoa eli sitä, miten hevonen reagoi ihmisen antamiin sosiaalisiin vihjeisiin, kuten eleisiin ja katseisiin. Tarkastelen nuorten hevosten (n = 48) kykyä seurata ihmisen katsetta ja reagoida ihmisen tunnetta välittävään ilmeeseen. Vertailen katseen seuraamisessa ja kasvonilmeeseen reagoinnissa kahta ryhmää: intensiivisesti ja lievästi sosiaalistettuja hevosia. Intensiivisesti sosiaalistetut hevoset (n = 24) saivat ihmisen käsittelyä päivittäin, lievästi sosiaalistetut hevoset (n = 24) vain hyvin harvoin. Hevosia videoitiin testitilanteessa, joissa ihminen katsoi näköesteen takana olevaa esinettä tietynlaisella kasvonilmeellä (neutraali, pelokas, vihainen ja iloinen). Lisäksi toteutettiin kontrollikäsittely, jossa ihminen katsoi kontrollisuuntaan hevosen taakse. Analysoin videoidut testitilanteet hyödyntäen BORIS-ohjelmistoa eläinten käyttäytymisen koodaamiseen. Tilastollisessa analyysissä hyödynsin R-ohjelmiston yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM). Tutkielmani perusteella hevosilla esiintyi katseen seuraamista. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että ihmisen pelokas kasvonilme olisi yhteydessä hevosten valppaampaan käyttäytymiseen. Hevosen varhaisella sosiaalisella ympäristöllä ei havaittu vaikutusta katseenseuraamiskäyttäytymiseen tai ihmisen ilmeeseen reagointiin. Tutkielmani tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimusten suunnittelussa. Suurempi otoskoko tai varhaisen sosiaalisen ympäristön suurempi eroavaisuus (intensiivisesti sosiaalistetut ja puolivillit) voivat mahdollistaa paremman ymmärryksen siitä, onko ihmisen katseen seuraaminen tai kasvonilmeeseen reagointi hevosille enemmän synnynnäinen vai opittu taito.