Havis Amandan pyhyys ja symboliikka jääkiekon kultajuhlissa
Savela, Ester (2025-06-17)
Havis Amandan pyhyys ja symboliikka jääkiekon kultajuhlissa
Savela, Ester
(17.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061972145
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061972145
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Havis Amanda -patsasta ja sen muuttumista pyhäksi paikaksi jääkiekon maailmanmestaruusjuhlien yhteydessä. Tutkimuskysymyksenä on, miten Havis Amandan pyhyys rakentuu kultajuhlassa rituaalisten, karnevalististen ja vernakulaarien toimintojen kautta. Tutkimuksen kohteena ovat ne juhlakäytännöt, joiden kautta kansalaiset ottavat Havis Amandan haltuun ja antavat sille erityisen symbolisen merkityksen. Pyhyyden rakentumista tutkitaan vuosien 2019 ja 2022 kultajuhlista tuotetusta visuaalisesta materiaalista. Metodologia perustuu teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin, joka mahdollistaa visuaalisen aineiston tarkastelun kulttuurisessa kontekstissa. Analyysia ohjaavina käsitteinä toimivat, pyhä, vernakulaari, rituaali ja karnevalismi.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että kultajuhla on esimerkki vernakulaarissta juhlakulttuurista, jossa kansallinen identiteetti ei ole pelkästään symbolinen vaan elävä ja dynaaminen, yhteisön toiminnan ja rituaalien kautta syntyvä ilmiö. Havis Amanda ei ole vain taideteos, vaan se toimii pyhänä paikkana, jossa yhteisön normit hälvenevät ja tilalle astuvat yhteinen riemu ja kansallinen ylpeys. Juhla ilmentää yhteisön määrittämää pyhyyttä, joka vahvistaa kollektiivista identiteettiä ja kansallista yhtenäisyyttä. Tällöin pyhyys ei ole sidoksissa uskonnollisiin tai virallisiin sääntöihin, vaan se rakentuu kansan itsensä luomista käytännöistä ja rituaaleista. Havis Amandan kultajuhla havainnollistaa, kuinka kansan voima voi ylittää viranomaisten asettamat rajat ja muokata kulttuurista ilmaisuaan.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että kultajuhla on esimerkki vernakulaarissta juhlakulttuurista, jossa kansallinen identiteetti ei ole pelkästään symbolinen vaan elävä ja dynaaminen, yhteisön toiminnan ja rituaalien kautta syntyvä ilmiö. Havis Amanda ei ole vain taideteos, vaan se toimii pyhänä paikkana, jossa yhteisön normit hälvenevät ja tilalle astuvat yhteinen riemu ja kansallinen ylpeys. Juhla ilmentää yhteisön määrittämää pyhyyttä, joka vahvistaa kollektiivista identiteettiä ja kansallista yhtenäisyyttä. Tällöin pyhyys ei ole sidoksissa uskonnollisiin tai virallisiin sääntöihin, vaan se rakentuu kansan itsensä luomista käytännöistä ja rituaaleista. Havis Amandan kultajuhla havainnollistaa, kuinka kansan voima voi ylittää viranomaisten asettamat rajat ja muokata kulttuurista ilmaisuaan.