Vuoden 1878 asevelvollisuuslaki Suomen sanomalehdistössä : asevelvollisuusuudistus lukijakirjeiden näkökulmasta
Hyry, Antti (2025-06-18)
Vuoden 1878 asevelvollisuuslaki Suomen sanomalehdistössä : asevelvollisuusuudistus lukijakirjeiden näkökulmasta
(18.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062473042
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062473042
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani, miten Uudessa Suomettaressa julkaistussa paikalliskirjeissä käsitellään vuoden 1878 asevelvollisuuslakia ennen sen voimaantuloa vuosina 1871–1878 ja sen voimaanastumisen jälkeen 1878–1883. Paikalliskirjeitä tutkimalla selvitän, miten eri pitäjissä suhtauduttiin asevelvollisuuslakiin.
Kontekstoin tutkielmassani, miten Suomen 1800-luvun loppupuolella suhtauduttiin tulevaan asevelvollisuusuudistukseen. Valitsin lehdeksi Uuden Suomettaren, joka näki asevelvollisuuden positiivisena kansallisuusaatteen ajamisena ja Suomen valtiolliselle kehitykselle. Tutkielmassani keskityn, miten Uudessa Suomettaressa julkaistut eri pitäjistä lähetetyt kirjeet käsittelivät ja suhtautuivat asevelvollisuuteen. Uuden Suomettaren tutkiminen rajaa näkökulmani vain fennomaaniseen näkökulmaan.
Tutkimusmetodina toimii lähiluku. Metodin avulla pystyn paremmin selvittämään kirjeiden sisältöä, jotka on usein kirjoitettu anonyymisti ja pseudonyymeillä. Lähiluvun avulla voin selvittää paremmin kirjeiden kirjoittajien taustaa ja eritellä asevelvollisuudesta käytettyä kieltä ja tunteita.
Uuden Suomettaren paikalliskirjeiden suhtautuminen asevelvollisuuteen on yltiömäisen positiivinen. Kirjeissä asepalvelus kuvattiin kansalaisvelvollisuutena ja miehekkäänä asiana, joka näkyy vertauksissa Kalevalaan. Positiivinen suhtautuminen johtuu myös Uuden Suomettaren toimitus ja sensuurilait, jotka vaikuttivat julkaisupäätöksiin. Kirjeissä näkyy tunteilla kirjoittamista, jossa asevelvollisuutta kannattavia näkökulmia nähdään ylevöittävänä, kun taas negatiiviset tunteet ”akkamaisena”. Negatiiviset tunteet ja mielipiteet nousivat usein rivien välistä tai niistä ei kirjoitettu.
Kontekstoin tutkielmassani, miten Suomen 1800-luvun loppupuolella suhtauduttiin tulevaan asevelvollisuusuudistukseen. Valitsin lehdeksi Uuden Suomettaren, joka näki asevelvollisuuden positiivisena kansallisuusaatteen ajamisena ja Suomen valtiolliselle kehitykselle. Tutkielmassani keskityn, miten Uudessa Suomettaressa julkaistut eri pitäjistä lähetetyt kirjeet käsittelivät ja suhtautuivat asevelvollisuuteen. Uuden Suomettaren tutkiminen rajaa näkökulmani vain fennomaaniseen näkökulmaan.
Tutkimusmetodina toimii lähiluku. Metodin avulla pystyn paremmin selvittämään kirjeiden sisältöä, jotka on usein kirjoitettu anonyymisti ja pseudonyymeillä. Lähiluvun avulla voin selvittää paremmin kirjeiden kirjoittajien taustaa ja eritellä asevelvollisuudesta käytettyä kieltä ja tunteita.
Uuden Suomettaren paikalliskirjeiden suhtautuminen asevelvollisuuteen on yltiömäisen positiivinen. Kirjeissä asepalvelus kuvattiin kansalaisvelvollisuutena ja miehekkäänä asiana, joka näkyy vertauksissa Kalevalaan. Positiivinen suhtautuminen johtuu myös Uuden Suomettaren toimitus ja sensuurilait, jotka vaikuttivat julkaisupäätöksiin. Kirjeissä näkyy tunteilla kirjoittamista, jossa asevelvollisuutta kannattavia näkökulmia nähdään ylevöittävänä, kun taas negatiiviset tunteet ”akkamaisena”. Negatiiviset tunteet ja mielipiteet nousivat usein rivien välistä tai niistä ei kirjoitettu.