Nuoret rikoksentekijät ja lastensuojelu
Jälkö, Anni (2025-06-18)
Nuoret rikoksentekijät ja lastensuojelu
Jälkö, Anni
(18.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062473419
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062473419
Tiivistelmä
Tässä ON-työssä tarkastellaan nuoriin rikoksentekijöihin liittyvää lastensuojelun roolia osana kontrollipolitiikkaa. Tutkimus keskittyy erityisesti 15–17-vuotiaisiin nuoriin, joiden tekemät rikokset sijoittuvat rikosoikeudellisen vastuun piiriin, mutta joiden kohdalla myös lastensuojelulliset toimet ovat mahdollisia. Työssä selvitetään, miten kontrollipolitiikan piirteet näkyvät lastensuojelun käytännöissä ja millaisia jännitteitä tämä aiheuttaa suhteessa rikosoikeudelliseen seuraamusjärjestelmään. Lastensuojelun roolia rikoksiin syyllistyneiden nuorten kontrolloinnissa on tärkeää tutkia, sillä nuorisorikollisuus kuormittaa viranomaisjärjestelmää ja ilmentää usein laajempia elämänhallinnan ongelmia, joiden ratkaiseminen edellyttää rikosoikeudellisten toimien ohella myös sosiaalipoliittisia ja lastensuojelullisia keinoja. Sosiaali- ja terveysministeriössä on tällä hetkellä valmistelussa lastensuojelulainsäädännön kokonaisuudistus, jonka tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti turvata lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja erityiseen suojeluun sekä selkeyttää lastensuojelun palvelukokonaisuutta.
Tutkielmassa hyödynnetään kirjallisuuskatsausta ja lainopillista tutkimusotetta. Työssä kartoitetaan aiempia tutkimuksia ja analysoidaan eri aineistoja. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään riskiregiimin käsitettä sekä yhteisöreaktion teoriaa, joiden avulla analysoidaan nuorisorikollisuuden kontrollin muotoja. Empiiristä aineistoa edustavat ajankohtaiset viranomaisraportit ja lainsäädäntövalmistelu.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että lastensuojelua hyödynnetään yhä enenevässä määrin rikoksiin puuttumisen välineenä, mikä hämärtää rajaa sosiaalisen tuen ja rikosoikeudellisen kontrollin välillä. Esimerkiksi nuorisorangaistus ilmentää tätä rajapintaa yhdistäessään lastensuojelullisia ja rikosoikeudellisia elementtejä. Tutkielma osoittaa, että palveluiden kehittämisessä on tarpeen vahvistaa lapsen edun toteutumista ja varmistaa riittävä sekä pitkäjänteinen tuki myös rajoittavien toimenpiteiden yhteydessä.
Tutkielmassa hyödynnetään kirjallisuuskatsausta ja lainopillista tutkimusotetta. Työssä kartoitetaan aiempia tutkimuksia ja analysoidaan eri aineistoja. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään riskiregiimin käsitettä sekä yhteisöreaktion teoriaa, joiden avulla analysoidaan nuorisorikollisuuden kontrollin muotoja. Empiiristä aineistoa edustavat ajankohtaiset viranomaisraportit ja lainsäädäntövalmistelu.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että lastensuojelua hyödynnetään yhä enenevässä määrin rikoksiin puuttumisen välineenä, mikä hämärtää rajaa sosiaalisen tuen ja rikosoikeudellisen kontrollin välillä. Esimerkiksi nuorisorangaistus ilmentää tätä rajapintaa yhdistäessään lastensuojelullisia ja rikosoikeudellisia elementtejä. Tutkielma osoittaa, että palveluiden kehittämisessä on tarpeen vahvistaa lapsen edun toteutumista ja varmistaa riittävä sekä pitkäjänteinen tuki myös rajoittavien toimenpiteiden yhteydessä.