Luontolähtöinen lähiviljely osana kestävyysmuutosta : Turun seudun yhteisö- ja kotiviljelijöiden kokemuksia ja ajatuksia kestävyydestä

Abstract

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon kaltaisten globaalien kriisien voimistuessa osa ihmisistä hakeutuu etsimään ratkaisuja paikallisesta ja käytännönläheisestä toiminnasta. Omavaraisuus ja kaupunkiviljely ovat kasvavia trendejä ja epävarmoina aikoina kaupunkien resilienssin ja ruokaturvan merkitys korostuu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella lähiviljelyn harjoittajien motiiveja viljelyn taustalla sekä heidän ajatuksiaan kestävän lähiviljelyn mahdollisuuksista ja edellytyksistä.

Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin kevään 2025 aikana ja se koostuu sähköisestä Webropol-kyselystä sekä kasvotusten tehdyistä haastatteluista. Webropol-kysely oli suunnattu ensisijaisesti permakulttuurin harjoittajille Turun alueella ja kasvotusten haastateltiin palsta-, yhteisö- ja kotiviljelijöitä, joille kestävä kehitys oli keskeinen osa viljelyn harjoittamista. Monet vastaajista olivat harjoittaneet viljelyä pitkään eri muodoissa, ja joillekin siitä oli muodostunut myös ammatti.

Haastatteluissa käytettiin puolistrukturoitua menetelmää, jossa haastateltaville esitettiin ennalta valittuja kysymyksiä, joita tarkennettiin ja laajennettiin tarvittaessa. Valittua haastattelumenetelmää voidaan kutsua myös teemahaastatteluksi. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla, jonka tarkoituksena oli löytää vastauksia tutkimuskysymyksiin erilaisten aineistoista nousevien teemojen ja toistuvien aiheiden kautta. Valittu sisällönanalyysitapa on muodoltaan teoriaohjaava.

Haastatteluissa sekä kyselyvastauksissa korostuivat esimerkiksi lähiviljelyn merkitys vapaa-ajan harrastuksena ja hyötyliikunnan muotona. Myös ruuan puhtaus, terveellisyys ja alkuperä olivat vastaajille tärkeitä. Vastaajat ja haastatellut kokivat vastuullisuuden ja eettisyyden keskeisiksi motiiveiksi toiminnassaan. Useimmat ajattelivat, että luonnolla ja kaikilla elollisilla on itseisarvo. Viljelyn avulla voitiin vähentää päästöjä ja lisätä luonnon monimuotoisuutta. Viljelyssä ei myöskään käytetty kemiallisia lannoitteita, vettä otettiin talteen, jätteiden tuottamista vältettiin ja materiaaleja säästettiin. Ekologisen kestävyyden lisäksi yhteisölliset viljelymuodot edistävät myös sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä.

Aineistojen analyysissä muodostuneet pääteemat olivat hyvinvointi, moraalinen vastuullisuus, vaihtoehtoisuus ja yhteisön merkitys. Näiden teemojen kautta lähiviljelyä voidaan tarkastella henkilökohtaisena, ympäristöeettisenä ja yhteiskunnallisesti kantaaottavana toimintana. Lähiviljelyn merkitys osana kestävyysmuutosta on toimia suunnannäyttäjänä ja vaihtoehtona kulutuskeskeiselle ja ympäristöä kuormittavalle elämäntavalle.