Rethinking trash – a qualitative study on the heritage futures of human-waste relationships

Abstract

Planet Earth is currently facing several ecological challenges, one of which is the problem of waste. The term “Wasteocene” has even been suggested to characterize this era, further emphasizing the significance of waste as a pivotal factor in the development of the Anthropocene. Due to this, waste has emerged as a critically important area of academic research. However, while there exists a range of research on waste from economic or environmental points of view, there continues to be a lack of social and cultural perspectives on waste. This study approached the topic from the point of view of futures studies and cultural sustainability transformation. A key concept used was heritage futures as new intangible skills, practices, and values related to human-waste relationships in the present, aiming for ecologically sustainable futures.

The purpose of this study was to understand waste as a relational phenomenon by focusing on the futures of human-waste relationships. The objectives were to construct images of futures for human-waste relationships in 2075 as well as facilitate the co-creation of heritage futures in the present. The research methods were qualitative and exploratory. Two participatory heritage futures workshops were conducted, followed by nine semi-structured interviews. The critical futures method of Causal Layered Analysis was used in the analysis of the research data to deepen the understanding of the phenomena discussed.

As a result, this study produced four images of preferred futures for 2075. First, in Smart waste, technological solutions lead the way to more ecologically sustainable relationships with waste. In Co-living with nature, a multi-species approach guides planetary citizenship and reciprocal relationships with nature. In A step back, the emphasis is on thriving local communities and new social norms regarding waste and consumption. Finally, in Rebuild, heavy environmental problems have been tackled with strict policing and regulatory measures. Through their distinctive elements, these images of futures emphasize both societal and personal change in relation to waste.

This study also produced heritage futures co-created by the participants. The heritage futures created included new practices and regenerative actions, social responsibility, and changes in values and attitudes related to waste and consumption. Analysis of the data using the vertical layers of CLA resulted in the conceptualisation of Action, Agency, and Affect as the three spheres of transformative heritage futures for human-waste relationships.

The methodological contribution of this study is the incorporation of an archaeological perspective into the heritage futures workshop. It presented a new, distinctively material element to the workshop, drawing parallels between archaeological heritage and contemporary waste. As a theoretical contribution, this study introduced the idea of `future-power` as the capacity of physical objects, such as waste or heritage, to support and enhance transformative futures thinking.

Jäte on yksi nykypäivän viheliäisistä ekologisista ongelmista. Useat tutkimukset painottavatkin jätteen roolia yhtenä keskeisenä vaikutustekijänä antroposeenin takana. Tästä johtuen jäte on noussut myös kriittisen tärkeäksi akateemisen tutkimuksen kohteeksi. Jätteeseen kohdistuvassa tutkimuksessa korostuvat kuitenkin usein taloudelliset ja ympäristönäkökulmat, ja tutkimusta jätteen sosiaalisesta ja kulttuurisesta merkityksestä on vähemmän. Tämä tutkimus tarkasteli jätettä tulevaisuudentutkimuksen ja kulttuurisen kestävyysmurroksen näkökulmista. Keskeinen käsite työssä on tulevaisuusperintö, joka tarkoittaa uusia aineettomia taitoja, tapoja ja arvoja, jotka tähtäävät ekologisesti kestävämpiin tulevaisuuksiin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää jätettä suhteessa ihmiseen keskittymällä tulevaisuuden jätesuhteisiin. Tavoitteina oli rakentaa tulevaisuuskuvia ihmisen jätesuhteelle vuonna 2075 sekä fasilitoida tulevaisuusperintöjen yhteistä luomista. Tutkimus oli otteeltaan laadullinen ja eksploratiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin kahdessa osallistavassa tulevaisuusperintöverstaassa sekä niitä seuranneissa yhdeksässä teemahaastattelussa. Verstaissa osallistujat pohtivat ihmisen jätesuhteen toivottuja tulevaisuuksia sekä loivat yhdessä niihin liittyviä tulevaisuusperintöjä. Tutkimusaineiston analyysissa hyödynnettiin kriittisen kerrosanalyysin (CLA) menetelmää.

Tutkimuksen tuloksena syntyi neljä keskenään erilaista toivottua tulevaisuuskuvaa ihmisen jätesuhteelle vuodelle 2075. Ne tarjoavat vaihtoehtoisia näkymiä tulevaisuuksiin, joissa ihmisen jätesuhde on ekologisesti kestävällä pohjalla. Ensimmäisessä, nimeltään Smart waste, korostuu uusien teknologisten ratkaisujen merkitys tulevaisuuden kestävämmän jätesuhteen rakentumisessa. Toinen tulevaisuuskuva nimeltään Co-living with nature painottaa monilajista lähestymistapaa osana planetaarista kansalaisuutta ja vastavuoroista luontosuhdetta. Kolmannessa tulevaisuuskuvassa A step back, painotus on kukoistavissa paikallisyhteisöissä ja jätettä ja kulutusta koskevissa uusissa sosiaalisissa normeissa. Neljännessä tulevaisuuskuvassa Rebuild, vaikeat ympäristöongelmat on ratkaistu sanktioiden ja rajoitusten kautta. Tulevaisuuskuvat painottavat sekä yhteiskunnallisia että yksilökohtaisia muutoksia jätesuhteissa.

Tutkimuksen tuloksena syntyi myös osallistujien yhdessä luomia tulevaisuusperintöjä, jotka vaihtelivat arjen konkreettisista teoista tietoiseen vaikuttamiseen sekä syvemmälle arvoihin ja asenteisiin liittyviin ajattelutapojen muutoksiin. Kriittisen kerrosanalyysin avulla tutkimus tuotti kolme kestävyysmurrosta edistävien tulevaisuusperintöjen kehää, jotka rakentuvat toiminnan, toimijuuden ja affektien ympärille.

Tämän tutkimuksen metodologinen arvo oli tulevaisuusperintöverstaan rakenteeseen tuodulla arkeologisella näkökulmalla. Verstaskontekstissa jätteen materiaalisuus toimi tulevaisuusajattelun tukena ja menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuksien välisenä punaisena lankana. Tutkimus tuotti myös ajatuksen fyysisten esineiden, kuten jätteen tai kulttuuriperinnön, kyvystä tukea ja voimistaa uudistavaa tulevaisuusajattelua.