Hävikin vähentäminen elintarviketuotannossa
Ristolainen, Sanni (2025-05-24)
Hävikin vähentäminen elintarviketuotannossa
Ristolainen, Sanni
(24.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062573834
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062573834
Tiivistelmä
Elintarviketuotannossa syntyvä hävikki on merkittävä haaste tuotteiden arvoketjuille. Hävikkiä voi muodostua lähes kaikissa tuotannon vaiheissa, esimerkiksi tuotantoprosessien tehottomuuden seurauksena. Hävikin hallinta on tämän takia tärkeää, koska sen avulla voidaan saavuttaa säästöjä ja tehostaa yritysten resurssien käyttöä. Tutkimuksessa elintarviketuotannolla viitattiin ravintolisien ja lääkinnällisten laitteiden valmistukseen, painopisteen ollessa ravintolisien tuotannossa. Ravintolisiä käytetään arjessa tukemaan monipuolista ruokavaliota, kun taas lääkinnällisten laitteiden tarkoituksena on esimerkiksi ehkäistä sairauksia.
Tutkimuksen tavoitteena oli aluksi selvittää, mistä yrityksen hävikki koostuu, ja muodostaa niiden pohjalta hävikkikategoriat. Kategorioinnin jälkeen siirryttiin kehittämään ja toteuttamaan hävikin vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, keskittyen erityisesti suurimpiin hävikin aiheuttajiin. Tutkimuksen viimeisenä tavoitteena oli arvioida, kuinka suuret säästöt yritys voisi saavuttaa toteutettujen toimenpiteiden avulla.
Aineistona käytettiin yrityksen vuoden 2024 tuotantodataa, jonka pohjalta analyysit ja toimenpiteet toteutettiin. Tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin Six Sigman DMAIC-menetelmää, jonka avulla hävikkiä voitiin tarkastella systemaattisesti. DMAIC-menetelmän lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin hävikin visualisointiin massavirta-analyysiä sekä Pareto-diagrammeja.
Tutkimuksen avulla selvitettiin yrityksen keskeiset hävikin lähteet. Karkean jaottelun perusteella hävikki luokiteltiin kolmeen pääkategoriaan: poikkeamat, valmistus ja pakkaaminen. Näiden kategorioiden pohjalta kehitettiin kohdennettuja toimenpiteitä erityisesti eniten hävikkiä aiheuttaneille osa-alueille. Suurimpina toimenpiteinä tehtiin tuotehuoltoja, raaka-aineiden ostokokojen kartoitusta sekä toimintaohjeiden laatimista esimerkiksi välivaraston toimintaan.
Toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioitiin laskemalla niiden avulla saavutettavat säästöt. Toteutetuilla toimenpiteillä saavutettaisiin 15,5 prosentin säästö verrattuna edelliseen vuoteen. Tutkimuksen tavoitteet saavutettiin, ja niiden seurauksena yritys pystyisi vähentämään hävikkiä. Tutkimuksen toimenpiteet ja muodostetut hävikkikategoriat ovat sovellettavissa myös muihin elintarvikealan yrityksiin, sillä hävikkiä syntyy kaikissa prosesseissa. Tämän lisäksi tutkimus vahvistaa Lean ja Six Sigma-menetelmien sopivuutta elintarviketeollisuuteen. Food production waste presents a significant challenge across the entire product value chain. Waste can occur at nearly all stages of production, for example, due to inefficiencies in processes. Effective waste management is therefore essential, as it can lead to cost savings and more efficient use of resources. In this study, food production refers to the manufacturing of dietary supplements and medical devices, with the focus on dietary supplements. Dietary supplements are commonly used to support a diverse diet, while medical devices are intended, for example, to prevent diseases.
The initial objective of the study was to identify the main sources of waste within the company and to classify them into distinct waste categories. Based on this categorization, targeted waste reduction measures were developed, focusing on the most significant sources of waste. The final aim was to estimate the potential cost savings that could be achieved through the implementation of the proposed measures.
The study was based on the company’s 2024 production data. To ensure a systematic approach, the Six Sigma DMAIC methodology was applied. In addition, mass flow analysis and Pareto diagrams were used to visualize the sources and distribution of waste.
The study identified three main categories of waste: deviations, manufacturing and packaging. Based on this categorization, targeted actions were developed for the areas with the highest waste generation. Key measures implemented included product maintenance improvements, analysis of raw material purchasing quantities, and the development of procedures for intermediate storage.
The implemented measures were estimated to result in a 15,5 % reduction in waste compared to the previous year. The study’s objectives were successfully met, supporting the company’s efforts to reduce waste. Moreover, the waste categories and proposed measures are applicable to other companies in the food industry, as waste is a common issue across all production processes. The results also reinforce the applicability of Lean and Six Sigma methodologies to food production environments.
Tutkimuksen tavoitteena oli aluksi selvittää, mistä yrityksen hävikki koostuu, ja muodostaa niiden pohjalta hävikkikategoriat. Kategorioinnin jälkeen siirryttiin kehittämään ja toteuttamaan hävikin vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, keskittyen erityisesti suurimpiin hävikin aiheuttajiin. Tutkimuksen viimeisenä tavoitteena oli arvioida, kuinka suuret säästöt yritys voisi saavuttaa toteutettujen toimenpiteiden avulla.
Aineistona käytettiin yrityksen vuoden 2024 tuotantodataa, jonka pohjalta analyysit ja toimenpiteet toteutettiin. Tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin Six Sigman DMAIC-menetelmää, jonka avulla hävikkiä voitiin tarkastella systemaattisesti. DMAIC-menetelmän lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin hävikin visualisointiin massavirta-analyysiä sekä Pareto-diagrammeja.
Tutkimuksen avulla selvitettiin yrityksen keskeiset hävikin lähteet. Karkean jaottelun perusteella hävikki luokiteltiin kolmeen pääkategoriaan: poikkeamat, valmistus ja pakkaaminen. Näiden kategorioiden pohjalta kehitettiin kohdennettuja toimenpiteitä erityisesti eniten hävikkiä aiheuttaneille osa-alueille. Suurimpina toimenpiteinä tehtiin tuotehuoltoja, raaka-aineiden ostokokojen kartoitusta sekä toimintaohjeiden laatimista esimerkiksi välivaraston toimintaan.
Toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioitiin laskemalla niiden avulla saavutettavat säästöt. Toteutetuilla toimenpiteillä saavutettaisiin 15,5 prosentin säästö verrattuna edelliseen vuoteen. Tutkimuksen tavoitteet saavutettiin, ja niiden seurauksena yritys pystyisi vähentämään hävikkiä. Tutkimuksen toimenpiteet ja muodostetut hävikkikategoriat ovat sovellettavissa myös muihin elintarvikealan yrityksiin, sillä hävikkiä syntyy kaikissa prosesseissa. Tämän lisäksi tutkimus vahvistaa Lean ja Six Sigma-menetelmien sopivuutta elintarviketeollisuuteen.
The initial objective of the study was to identify the main sources of waste within the company and to classify them into distinct waste categories. Based on this categorization, targeted waste reduction measures were developed, focusing on the most significant sources of waste. The final aim was to estimate the potential cost savings that could be achieved through the implementation of the proposed measures.
The study was based on the company’s 2024 production data. To ensure a systematic approach, the Six Sigma DMAIC methodology was applied. In addition, mass flow analysis and Pareto diagrams were used to visualize the sources and distribution of waste.
The study identified three main categories of waste: deviations, manufacturing and packaging. Based on this categorization, targeted actions were developed for the areas with the highest waste generation. Key measures implemented included product maintenance improvements, analysis of raw material purchasing quantities, and the development of procedures for intermediate storage.
The implemented measures were estimated to result in a 15,5 % reduction in waste compared to the previous year. The study’s objectives were successfully met, supporting the company’s efforts to reduce waste. Moreover, the waste categories and proposed measures are applicable to other companies in the food industry, as waste is a common issue across all production processes. The results also reinforce the applicability of Lean and Six Sigma methodologies to food production environments.