Vangitsemisen edellytyksistä : erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta
Latvanen, Mira (2025-06-12)
Vangitsemisen edellytyksistä : erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta
(12.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062573874
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062573874
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan pakkokeinolain vangitsemisen edellytysten perus- ja ihmisoikeuksien mukaisuutta tutkintavankeuden osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöön nojaten. Tavoitteena on selvittää, kuinka ihmisoikeustuomioistuin on soveltanut Euroopan ihmisoikeussopimusta tältä osin ja onko toisaalta kansallinen käytäntömme sen mukaista. Tutkimusongelma on merkityksellinen, sillä tällä hetkellä arvioidaan mahdollisia muutoksia pakkokeinolakiin vangitsemisen edellytysten osalta, johtuen korkeimman oikeuden ottamasta tuoreesta kannasta rikoksen vakavuuden toimimattomuudesta yksinomaisena perusteena.
Lähestymistapa on lainopillinen ja tutkimus kohdistuu voimassa olevan lainsäädännön reflektointiin. Pyrkimyksenä on luoda realistinen kuvaus sen nykytilasta oikeuskirjallisuuden ja tapaustutkimuksen keinoin, jotta voitaisiin selvittää tarkemmin mitä tulisi kehittää edelleen. Sääntelyn edistämiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö toimii ensisijaisena aineistona.
Tuloksista ilmenee kansallisten vangitsemissäännösten vastaavan pitkälti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöä edellytysten vaatimusten sekä yleisten periaatteiden osalta. Poikkeuksena on kuitenkin ylitörkeitä rikoksia koskeva säännös, jonka tutkimus osoittaa olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Sen sijaan yleisten edellytysten näyttökynnys vaikuttaa asettuvan Suomessa jopa ihmisoikeustuomioistuimen standardeja korkeammalle tasolle.
Tutkielman perusteella vangitsemisen edellytyksiä koskevaa pakkokeinolain sääntelyä tulee muuttaa ylitörkeiden rikosten osalta, jotta se vastaisi paremmin ihmisoikeustuomioistuimen asettamia vähimmäisvaatimuksia vapausoikeuksien rajoituksille. Tämän vuoksi esitetään myös konkreettisia kehitysehdotuksia lainsäädännön uudistamiseksi. Monitieteellistä lisätutkimusta vangitsemisen tarkemmista perusteluista ja syistä niiden taustalla olisi suotavaa tehdä, ja toisaalta selvittää mahdollisten teknologisten innovaatioiden potentiaalia edistää epäillyn perusoikeuksia tutkintavankeuden aikana.
Lähestymistapa on lainopillinen ja tutkimus kohdistuu voimassa olevan lainsäädännön reflektointiin. Pyrkimyksenä on luoda realistinen kuvaus sen nykytilasta oikeuskirjallisuuden ja tapaustutkimuksen keinoin, jotta voitaisiin selvittää tarkemmin mitä tulisi kehittää edelleen. Sääntelyn edistämiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö toimii ensisijaisena aineistona.
Tuloksista ilmenee kansallisten vangitsemissäännösten vastaavan pitkälti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöä edellytysten vaatimusten sekä yleisten periaatteiden osalta. Poikkeuksena on kuitenkin ylitörkeitä rikoksia koskeva säännös, jonka tutkimus osoittaa olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Sen sijaan yleisten edellytysten näyttökynnys vaikuttaa asettuvan Suomessa jopa ihmisoikeustuomioistuimen standardeja korkeammalle tasolle.
Tutkielman perusteella vangitsemisen edellytyksiä koskevaa pakkokeinolain sääntelyä tulee muuttaa ylitörkeiden rikosten osalta, jotta se vastaisi paremmin ihmisoikeustuomioistuimen asettamia vähimmäisvaatimuksia vapausoikeuksien rajoituksille. Tämän vuoksi esitetään myös konkreettisia kehitysehdotuksia lainsäädännön uudistamiseksi. Monitieteellistä lisätutkimusta vangitsemisen tarkemmista perusteluista ja syistä niiden taustalla olisi suotavaa tehdä, ja toisaalta selvittää mahdollisten teknologisten innovaatioiden potentiaalia edistää epäillyn perusoikeuksia tutkintavankeuden aikana.