”Teimme ilmastoagendasta talousohjelman” : ekologinen modernisaatio Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa
Välimäki, Ella (2025-06-09)
”Teimme ilmastoagendasta talousohjelman” : ekologinen modernisaatio Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa
(09.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062674887
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062674887
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin avulla ekologisen modernisaation diskurssia Euroopan komission (2019–2024) Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa (European Green Deal) ja siihen liittyvissä strategisissa dokumenteissa ja puheissa. Lähtökohtana ja taustaoletuksena on ekologisen modernisaation diskurssin hallitsevuus monissa instituutioissa, kuten myös Euroopan komissiossa. Tämä oletus todennetaan kirjallisuuden sekä aineiston kautta.
Teoreettinen viitekehys perustuu ympäristödiskurssien tutkimukseen, antroposeenin käsitteeseen sekä ekologiseen modernisaatioon. Tutkielmassa vastataan kolmeen tutkimuskysymykseen. (1) Millaisiin argumentteihin hegemoninen diskurssi perustuu? (2) Miten talouden ja luonnon suhde hahmotetaan komission ympäristödiskurssissa? (3) Miten rakenteellinen muutos näyttäytyy ohjelmissa? Lisäksi kolmatta tutkimuskysymystä täydentävät tarkentavat kysymykset: onko ekologinen modernisaatio vahvaa vai heikkoa? ja löytyykö diskurssista merkkejä luonnollistumisesta? Näihin kysymyksiin vastataan tutkielmassa kriittisen diskurssitutkimuksen, Norman Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin sekä John Dryzekin ympäristödiskurssien tutkimukselle asettaman kehyksen kautta.
Ekologisen modernisaation diskurssille tyypillisesti ohjelman perustelut ympäristötavoitteiden täyttämiselle syntyvät markkinalogiikkaan nojaavien argumenttien ja käsitysten varaan. Ohjelmassa perustellaan päästöjen irtikytkennän resurssienkäytöstä olevan mahdollista teknologisen kehityksen avulla. Tutkimuskirjallisuudessa on kuitenkin todettu, ettei irtikytkentä ole ollut laajaa ja globaalia vaan lähinnä suhteellista ja paikallista. Antroposeenin käsite puolestaan hahmottaa sitä, millainen luonnon ja talouden suhde on politiikassa aikana, jolloin ihmisen vaikutukset maajärjestelmään ovat aiheuttaneet laajoja ympäristöongelmia. Ohjelman luontosuhde näyttäytyy instrumentaalisena, ja luonnon rooli tunnistetaan useimmiten resurssina ihmisen käyttöön. Myös luontopohjaisia perusteluja ympäristönsuojelulle löytyi, mutta talous- ja ihmislähtöiset perustelut ilmenivät näitä useammin.
Vaikka rakenteellisen muutoksen rooli ja tärkeys tunnistettiin, ohjelman ympäristödiskurssi oli Dryzekin ekologisen modernisaation diskurssia hahmottaen nykyiseen talousjärjestelmään pohjaava ilman tavoitteita laajemmasta järjestelmätason muutoksesta. Ohjelman diskurssissa pyrittiin luomaan vahva painotus oikeudenmukaisuuteen, sosiaaliseen kestävyyteen ja Euroopan ilmastojohtajuuteen. Silti painotus talouteen ja kasvuun olivat näitä korkeammalla. Ohjelman diskurssi pohjautuu perinteiseen ”heikkoon” ekologiseen modernisaatioon, joka keskittyy vahvasti teknologiseen kehitykseen ja talouskasvuun. Vahvan ekologisen modernisaation tavoittaminen vaatisi laajempaa rakenteellista ja järjestelmätason refleksiivisyyttä, jossa oltaisiin avoimia myös talousjärjestelmän ja nykyisen status quon kriittiseen tarkasteluun. Ohjelmasta oli löydettävissä viitteitä luonnollistuneesta diskurssista, sillä nykyiseen kasvumalliin perustuva ympäristöpolitiikka nähtiin vaihtoehdottomana.
Teoreettinen viitekehys perustuu ympäristödiskurssien tutkimukseen, antroposeenin käsitteeseen sekä ekologiseen modernisaatioon. Tutkielmassa vastataan kolmeen tutkimuskysymykseen. (1) Millaisiin argumentteihin hegemoninen diskurssi perustuu? (2) Miten talouden ja luonnon suhde hahmotetaan komission ympäristödiskurssissa? (3) Miten rakenteellinen muutos näyttäytyy ohjelmissa? Lisäksi kolmatta tutkimuskysymystä täydentävät tarkentavat kysymykset: onko ekologinen modernisaatio vahvaa vai heikkoa? ja löytyykö diskurssista merkkejä luonnollistumisesta? Näihin kysymyksiin vastataan tutkielmassa kriittisen diskurssitutkimuksen, Norman Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin sekä John Dryzekin ympäristödiskurssien tutkimukselle asettaman kehyksen kautta.
Ekologisen modernisaation diskurssille tyypillisesti ohjelman perustelut ympäristötavoitteiden täyttämiselle syntyvät markkinalogiikkaan nojaavien argumenttien ja käsitysten varaan. Ohjelmassa perustellaan päästöjen irtikytkennän resurssienkäytöstä olevan mahdollista teknologisen kehityksen avulla. Tutkimuskirjallisuudessa on kuitenkin todettu, ettei irtikytkentä ole ollut laajaa ja globaalia vaan lähinnä suhteellista ja paikallista. Antroposeenin käsite puolestaan hahmottaa sitä, millainen luonnon ja talouden suhde on politiikassa aikana, jolloin ihmisen vaikutukset maajärjestelmään ovat aiheuttaneet laajoja ympäristöongelmia. Ohjelman luontosuhde näyttäytyy instrumentaalisena, ja luonnon rooli tunnistetaan useimmiten resurssina ihmisen käyttöön. Myös luontopohjaisia perusteluja ympäristönsuojelulle löytyi, mutta talous- ja ihmislähtöiset perustelut ilmenivät näitä useammin.
Vaikka rakenteellisen muutoksen rooli ja tärkeys tunnistettiin, ohjelman ympäristödiskurssi oli Dryzekin ekologisen modernisaation diskurssia hahmottaen nykyiseen talousjärjestelmään pohjaava ilman tavoitteita laajemmasta järjestelmätason muutoksesta. Ohjelman diskurssissa pyrittiin luomaan vahva painotus oikeudenmukaisuuteen, sosiaaliseen kestävyyteen ja Euroopan ilmastojohtajuuteen. Silti painotus talouteen ja kasvuun olivat näitä korkeammalla. Ohjelman diskurssi pohjautuu perinteiseen ”heikkoon” ekologiseen modernisaatioon, joka keskittyy vahvasti teknologiseen kehitykseen ja talouskasvuun. Vahvan ekologisen modernisaation tavoittaminen vaatisi laajempaa rakenteellista ja järjestelmätason refleksiivisyyttä, jossa oltaisiin avoimia myös talousjärjestelmän ja nykyisen status quon kriittiseen tarkasteluun. Ohjelmasta oli löydettävissä viitteitä luonnollistuneesta diskurssista, sillä nykyiseen kasvumalliin perustuva ympäristöpolitiikka nähtiin vaihtoehdottomana.