Sopimusvapautta vai pakottavaa sääntelyä ja säännöstelyä : huoneenvuokralain oikeushistoriallinen kehitys Suomessa 1925–2025
Sorvari, Lari (2025-06-05)
Sopimusvapautta vai pakottavaa sääntelyä ja säännöstelyä : huoneenvuokralain oikeushistoriallinen kehitys Suomessa 1925–2025
Sorvari, Lari
(05.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062674875
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062674875
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee huoneenvuokralainsäädännön kehitystä Suomessa vuosina 1925–2025 keskittyen sopimusvapauden ja pakottavan sääntelyn väliseen suhteeseen. Tutkielmassa analysoidaan, miten tämä suhde on muuttunut, mitkä yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset tekijät ovat vaikuttaneet kehitykseen ja miten Suomen kehitys vertautuu Ruotsiin. Tutkimus on oikeushistoriallinen ja sitä täydentää oikeusvertaileva metodi.
Tutkimus osoittaa, että huoneenvuokralainsäädäntö on kehittynyt syklisesti. Vuoden 1925 laki perustui vahvasti sopimusvapauteen, mutta toisen maailmansodan ja asuntopulan seurauksena siirryttiin laajaan säännöstelyyn, joka jatkui eri asteisena vuosikymmenien ajan. 1980-luvulta alkaen kehitys kääntyi kohti markkinaehtoisuutta ja vuoden 1995 lakiuudistus poisti säännöstelyn huoneenvuokralaista. Pakottavaa sääntelyä säilytettiin erityisesti vuokralaisen turvana.
Lainsäädännön kehitykseen ovat vaikuttaneet muun muassa sodat, kaupungistuminen, työmarkkinajärjestöjen vaikutus, valtiontalouden tila ja ideologiset muutokset. Huoneenvuokralainsäädäntö on toiminut välineenä sekä sosiaalipoliittisten että talouspoliittisten tavoitteiden toteuttamisessa. Ruotsissa kehitys on ollut maltillisempaa ja säännöstelyn kaltainen kollektiivinen vuokramalli on säilynyt keskeisenä osana järjestelmää.
Tutkielma osoittaa, että huoneenvuokralainsäädäntö heijastaa laajempia yhteiskunnallisia muutoksia. Lainsäädäntö on ollut paitsi oikeudellinen, myös poliittinen ja taloudellinen väline, jonka avulla on pyritty ohjaamaan asuntomarkkinoita ja turvaamaan kansalaisten asuminen. Historiallisen kehityksen ymmärtäminen auttaa arvioimaan, miten huoneenvuokralainsäädäntöä tulisi tulevaisuudessa kehittää tasapainottaen sopimusvapaus, vuokralaisen suoja ja markkinoiden toimivuus.
Tutkimus osoittaa, että huoneenvuokralainsäädäntö on kehittynyt syklisesti. Vuoden 1925 laki perustui vahvasti sopimusvapauteen, mutta toisen maailmansodan ja asuntopulan seurauksena siirryttiin laajaan säännöstelyyn, joka jatkui eri asteisena vuosikymmenien ajan. 1980-luvulta alkaen kehitys kääntyi kohti markkinaehtoisuutta ja vuoden 1995 lakiuudistus poisti säännöstelyn huoneenvuokralaista. Pakottavaa sääntelyä säilytettiin erityisesti vuokralaisen turvana.
Lainsäädännön kehitykseen ovat vaikuttaneet muun muassa sodat, kaupungistuminen, työmarkkinajärjestöjen vaikutus, valtiontalouden tila ja ideologiset muutokset. Huoneenvuokralainsäädäntö on toiminut välineenä sekä sosiaalipoliittisten että talouspoliittisten tavoitteiden toteuttamisessa. Ruotsissa kehitys on ollut maltillisempaa ja säännöstelyn kaltainen kollektiivinen vuokramalli on säilynyt keskeisenä osana järjestelmää.
Tutkielma osoittaa, että huoneenvuokralainsäädäntö heijastaa laajempia yhteiskunnallisia muutoksia. Lainsäädäntö on ollut paitsi oikeudellinen, myös poliittinen ja taloudellinen väline, jonka avulla on pyritty ohjaamaan asuntomarkkinoita ja turvaamaan kansalaisten asuminen. Historiallisen kehityksen ymmärtäminen auttaa arvioimaan, miten huoneenvuokralainsäädäntöä tulisi tulevaisuudessa kehittää tasapainottaen sopimusvapaus, vuokralaisen suoja ja markkinoiden toimivuus.