Oikeudenhoidon orgaaniksi : Defensor Legiksen keskustelu asianajajien pyrkimyksistä osaksi oikeudenhoitoa Suomessa (1920-1960)
Leino, Lari (2025-06-13)
Oikeudenhoidon orgaaniksi : Defensor Legiksen keskustelu asianajajien pyrkimyksistä osaksi oikeudenhoitoa Suomessa (1920-1960)
(13.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062674384
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062674384
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena ovat suomalaisen asianajotoiminnan keskeiset vaiheet vuosina 1920-1960 Suomen Asianajajaliiton äänenkannattajan Defensor Legiksen palstalla käytyjä keskusteluja seuraten. Tutkimus on tarkoitettu suomalaisen asianajotoiminnan historiasta kiinnostuneille juristeille ja oikeushistorioitsijoille.
Tutkielma on oikeushistoriallinen, aineistopohjainen tutkimus, jonka keskeinen lähdeaineisto on Defensor Legis, erityisesti sen vuosikerrat 1920-1960. Tutkimuksen teossa on käytetty lähteinä tarvittavassa määrin asianajajaoikeudellista ja historiallista kirjallisuutta.
Tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisten vaiheiden kautta vuonna 1919 perustettu Suomen Asianajajaliitto r.y. sai perustettua Suomeen asianajolaitoksen ja miten suomalaisen asianajajakunnan asema muuttui tutkimusaikana. Tutkimuskohteita ovat suomalaisen asianajajan ammatin eettiset periaatteet ja niiden muutokset, ammatin sisältämien työvelvoitteiden luonne ja muutokset sekä vuonna 1958 voimaan tulleen asianajajalain vaikutukset asianajotoiminnan harjoittamiselle.
Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella suomalaiset lainoppineet asianajajat tekivät mittavan työn Suomen asianajo-olojen edistämiseksi ja asianajajan ammatin yhteiskunnallisen arvostuksen edistämiseksi. Työn hedelmänä valtiovalta tunnusti lopulta asianajajien tärkeän roolin oikeudenhoidossa suojaamalla asianajajan ammattinimikkeen lainsäädännöllä. Merkittävästä edistysaskeleesta huolimatta työ asianajolaitoksen ja asianajotoiminnan harjoittamisen kehittämiseksi jäi edelleen kesken. Suomen asianajajalaitos saavutti kuitenkin tärkeimmän voittonsa asianajajalain voimaantulon jälkeen, asianajajien maine ja uskottavuus suomalaisessa yhteiskunnassa koheni huomattavasti.
Tutkielma on oikeushistoriallinen, aineistopohjainen tutkimus, jonka keskeinen lähdeaineisto on Defensor Legis, erityisesti sen vuosikerrat 1920-1960. Tutkimuksen teossa on käytetty lähteinä tarvittavassa määrin asianajajaoikeudellista ja historiallista kirjallisuutta.
Tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisten vaiheiden kautta vuonna 1919 perustettu Suomen Asianajajaliitto r.y. sai perustettua Suomeen asianajolaitoksen ja miten suomalaisen asianajajakunnan asema muuttui tutkimusaikana. Tutkimuskohteita ovat suomalaisen asianajajan ammatin eettiset periaatteet ja niiden muutokset, ammatin sisältämien työvelvoitteiden luonne ja muutokset sekä vuonna 1958 voimaan tulleen asianajajalain vaikutukset asianajotoiminnan harjoittamiselle.
Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella suomalaiset lainoppineet asianajajat tekivät mittavan työn Suomen asianajo-olojen edistämiseksi ja asianajajan ammatin yhteiskunnallisen arvostuksen edistämiseksi. Työn hedelmänä valtiovalta tunnusti lopulta asianajajien tärkeän roolin oikeudenhoidossa suojaamalla asianajajan ammattinimikkeen lainsäädännöllä. Merkittävästä edistysaskeleesta huolimatta työ asianajolaitoksen ja asianajotoiminnan harjoittamisen kehittämiseksi jäi edelleen kesken. Suomen asianajajalaitos saavutti kuitenkin tärkeimmän voittonsa asianajajalain voimaantulon jälkeen, asianajajien maine ja uskottavuus suomalaisessa yhteiskunnassa koheni huomattavasti.