Pesänjakajan rooli rajat ylittävissä perimystilanteissa
Ojala, Emilie (2025-06-19)
Pesänjakajan rooli rajat ylittävissä perimystilanteissa
(19.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062674403
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062674403
Tiivistelmä
Kansainvälistymisen seurauksena Suomessa muodostuu yhä useammin kuolinpesiä, joilla on oikeudellisia liittymiä useampaan kuin yhteen valtioon. Tämä tarkoittaa, että yhä useammin vieraan valtion lain soveltamistilanteet sekä muut kansainväliseen perimystilanteeseen liittyvät kysymykset nousevat suomalaisen pesänjakajan ratkaistavaksi.
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen rooli pesänjakajalle muodostuu tällaisen kuolinpesän toimitusjaossa. Tähän pyritään vastaamaan tarkastelemalla sitä, mitkä prosessivaiheet vieraan valtion oikeuden soveltamisessa kuuluvat pesänjakajan vastattaviksi, ja missä asioissa kuolinpesän osakkailla on määräysvalta. Tämän lisäksi tutkielmassa on perehdytty vieraan valtion oikeuden soveltamiseen liittyviin erityiskysymyksiin ja haasteisiin.
Asetettuihin tutkimuskysymyksiin vastataan hyödyntämällä lainopillista metodia, jolloin tulkinnan ja systematisoinnin kohteena ovat oikeudenkäymiskaaren (4/1734, OK) 17 luvun 4 §:n säännös vieraan valtion oikeuden selvittämisestä sekä riita-asioiden menettelyä ohjaavat säännökset ja periaatteet. Lisäksi on huomioitava EU- ja kansainvälinen yksityisoikeuden merkitys, vaikka menettelylliset kysymykset ratkaistaankin edelleen kansallisella tasolla. Tutkielmassa esitetään myös oikeusvertailevia havaintoja liittyen ulkomaisten oikeusjärjestelmien eroavaisuuksiin, ja millaisia haasteita ne tuovat vieraan valtion oikeuden soveltamiselle toimitusjaossa.
Tutkielma osoittaa, että pesänjakajan rooli kansainvälisen kuolinpesän toimitusjaossa lähentelee tuomarin roolia tavallisessa tuomioistuinmenettelyssä. Työnjakoon ja velvollisuuksien määrittämiseen saadaan analogisesti apua OK 17:4:stä, mutta menettelyn kansainvälinen luonne edellyttää pesänjakajalta korostuneen aktiivista prosessinjohtoa koko menettelyn ajan. Perinnönjakoratkaisun tekeminen vieraan valtion oikeuden pohjalta taas edellyttää, että pesänjakaja arvioi jakoratkaisunsa oikeellisuutta niin jako-osakkaiden, Suomen oikeuden, sovellettavan ulkomaisen oikeuden sekä mahdollisesti jäämistöomaisuuden sijaintivaltion näkökulmasta.
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen rooli pesänjakajalle muodostuu tällaisen kuolinpesän toimitusjaossa. Tähän pyritään vastaamaan tarkastelemalla sitä, mitkä prosessivaiheet vieraan valtion oikeuden soveltamisessa kuuluvat pesänjakajan vastattaviksi, ja missä asioissa kuolinpesän osakkailla on määräysvalta. Tämän lisäksi tutkielmassa on perehdytty vieraan valtion oikeuden soveltamiseen liittyviin erityiskysymyksiin ja haasteisiin.
Asetettuihin tutkimuskysymyksiin vastataan hyödyntämällä lainopillista metodia, jolloin tulkinnan ja systematisoinnin kohteena ovat oikeudenkäymiskaaren (4/1734, OK) 17 luvun 4 §:n säännös vieraan valtion oikeuden selvittämisestä sekä riita-asioiden menettelyä ohjaavat säännökset ja periaatteet. Lisäksi on huomioitava EU- ja kansainvälinen yksityisoikeuden merkitys, vaikka menettelylliset kysymykset ratkaistaankin edelleen kansallisella tasolla. Tutkielmassa esitetään myös oikeusvertailevia havaintoja liittyen ulkomaisten oikeusjärjestelmien eroavaisuuksiin, ja millaisia haasteita ne tuovat vieraan valtion oikeuden soveltamiselle toimitusjaossa.
Tutkielma osoittaa, että pesänjakajan rooli kansainvälisen kuolinpesän toimitusjaossa lähentelee tuomarin roolia tavallisessa tuomioistuinmenettelyssä. Työnjakoon ja velvollisuuksien määrittämiseen saadaan analogisesti apua OK 17:4:stä, mutta menettelyn kansainvälinen luonne edellyttää pesänjakajalta korostuneen aktiivista prosessinjohtoa koko menettelyn ajan. Perinnönjakoratkaisun tekeminen vieraan valtion oikeuden pohjalta taas edellyttää, että pesänjakaja arvioi jakoratkaisunsa oikeellisuutta niin jako-osakkaiden, Suomen oikeuden, sovellettavan ulkomaisen oikeuden sekä mahdollisesti jäämistöomaisuuden sijaintivaltion näkökulmasta.