Lojaali, luotettava ja kunniallinen – asianajajaeettisten ohjeiden kehittyminen 1734–1920

Abstract

Tutkielmani aihe on asianajajan ammattieettisten ohjeiden kehitys noin vuodesta 1734 vuoteen 1920. Tutkimuskohteena ovat asianajajia koskevat eettiset ohjeet ja velvollisuudet, niissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset ja muutoksen yhteys yhteiskunnallisiin muutoksiin ja prosesseihin. Tarkastelun apuna ovat nykyiset asianajajan ammattieettiset perusarvot lojaalisuus, luottamuksellisuus ja kunniallisuus. Vaikka tutkielmassa käytetäänkin työkaluina nykypäivän käsitteitä, ei tarkoituksena ole siirtää niille annettuja merkityksiä tai niiden sisältämää moraalikäsitystä menneisyyteen. Metodi on oikeushistoriallinen, ja tutkielmassa arvioidaan sekä oikeusnormien kehitystä että oikeudellisen ajattelun kehittymistä tarkastellulla ajanjaksolla. Tarkastelun keskiössä on asianajajaprofessio ja profession toiminnan taustalla vaikuttavien arvojen ja normien sekä niitä koskevan sääntelyn muutos. Tärkeimmät aikalaislähteet koostuvat oikeuskirjallisuudesta ja oikeudellisista aikakausjulkaisuista. Lähteinä hyödynnetään myös lainsäädäntöaineistoa, kuten lakien esitöitä, sekä sanomalehtiaineistoa.Tutkielman rakenne koostuu neljästä luvusta, joista ensimmäisessä käsitellään asianajajaeettisiä ohjeita ja velvollisuuksia ennen vuotta 1734 antiikin Roomassa ja keskiajan Euroopassa. Toisessa luvussa tarkastelun kohteena ovat 1700-luvun lainsäädäntömuutokset, asianajajat ja heidän eettiset velvollisuutensa. Kolmannessa luvussa käsitellään 1800-lukua, liberalismin nousua ja modernin asianajajaprofession kehitystä, kun taas neljännen luvun keskiössä ovat yhdistymispyrkimykset, Asianajajaliiton perustaminen ja näiden seikkojen vaikutus asianajajien eettisiin ohjeisiin.Jokaisella tarkastellulla aikakaudella on ollut olemassa jonkinlaisia asianajajaeettisiä ohjeita ja asianajajille annettuja velvollisuuksia, joiden noudattamista on myös valvottu ja sanktioitu. Näiden ohjeiden ja velvollisuuksien sisältö on myös kytkeytynyt monilta osin nykyisten asianajajaeettisten perusarvojen sisältöön. Asianajajaeettiset ohjeet ja velvollisuudet ovat pysyneet pääpiirteittäin melko samankaltaisina ammatin synnystä lähtien, mutta niiden painopisteet ja merkitys ovat vaihdelleet esimerkiksi asianajajakunnan yhteiskunnallisen aseman ja roolin sekä oikeusjärjestelmän tarpeiden mukaan.