Autismikirjon korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisiin tekijöihin liittyvä uupumus : uupumus mikro- ja eksotasoilla
Hietala, Sara (2025-06-12)
Autismikirjon korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisiin tekijöihin liittyvä uupumus : uupumus mikro- ja eksotasoilla
(12.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025070376978
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025070376978
Tiivistelmä
Tämän pro gradu tutkimuksen tavoitteena oli selvittää autismikirjon opiskelijoiden kokemuksia sosiaalisiin tekijöihin liittyvästä uupumuksesta korkeakoulussa. Lisäksi tarkasteltiin mahdollisia tukimenetelmiä uupumukseen. Tutkimuksessa tutkittiin autistien uupumusta mikro- ja eksosysteemien kautta. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu autismikirjon ihmisten kokevan haasteita korkeakouluelämän eri sosiaalisissa tilanteissa, joten uupumuksen tarkastelu sosiaalisesta näkökulmasta on tärkeää.
Tutkimus toteutettiin laadullisella menetelmällä teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimukseen osallistui 50 autismikirjon opiskelijaa ja aineisto kerättiin kyselylomakkeen muodossa. Aineistoa analysoitiin aluksi aineistolähtöisesti muodostamalla alaluokkia ja lopuksi teoriaohjaavasti muodostamalla yläluokkia Bronfenbrennerin ekologisen systeemiteorian mukaisesti. Tulokset syntyivät yläluokista ja pääluokista, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin.
Tuloksissa autismikirjon opiskelijat kokivat merkittävästi sosiaalisiin tekijöihin liittyvää uupumusta, joka ilmeni viiden pääluokan kautta. Uupumukseen liittyivät kokemukset näkymättömyydestä, yhteistyön ongelmista, erilaisuudesta, osallistumisen esteistä sekä itseymmärryksestä ja palautumisesta. Lisäksi tuloksissa uupumuksen ilmiöt näkyivät sekä mikro- että eksotasoilla. Autistien sosiaalinen uupumus näkyi erityisesti autistin ja ei-autistien välisessä vuorovaikutuksessa sekä neuronormin asetelmassa korkeakoulussa. Opiskelijat kokivat muun muassa kuulumattomuuden ja erilaisuuden tunteita ollessaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Lisäksi korkeakoulun rakenteet tuottivat paineita opiskelijoille, koska he eivät kokeneet sopivansa neuronormiin.
Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että autismikirjon opiskelijat eivät ole vielä yhdenvertaisia korkeakouluelämässä. He eivät saa tällä hetkellä riittävästi tukea korkeakoulussa, jolloin mahdollisuudet olla osallisena opinnoissa ja korkeakouluyhteisössä ovat muita heikommat. Tärkeää olisi tutkia lisää autismikirjon ihmisten kokemaa uupumusta eri näkökulmista, jotta ymmärrettäisiin paremmin heidän kokemuksiansa. Myös siten voisi kehittää tukimenetelmiä korkeakouluihin ja muihin ympäristöihin. Lapsien lisäksi myös aikuiset autistit tarvitsevat tukea eri elämäntilanteisiin.
Tutkimus toteutettiin laadullisella menetelmällä teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimukseen osallistui 50 autismikirjon opiskelijaa ja aineisto kerättiin kyselylomakkeen muodossa. Aineistoa analysoitiin aluksi aineistolähtöisesti muodostamalla alaluokkia ja lopuksi teoriaohjaavasti muodostamalla yläluokkia Bronfenbrennerin ekologisen systeemiteorian mukaisesti. Tulokset syntyivät yläluokista ja pääluokista, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin.
Tuloksissa autismikirjon opiskelijat kokivat merkittävästi sosiaalisiin tekijöihin liittyvää uupumusta, joka ilmeni viiden pääluokan kautta. Uupumukseen liittyivät kokemukset näkymättömyydestä, yhteistyön ongelmista, erilaisuudesta, osallistumisen esteistä sekä itseymmärryksestä ja palautumisesta. Lisäksi tuloksissa uupumuksen ilmiöt näkyivät sekä mikro- että eksotasoilla. Autistien sosiaalinen uupumus näkyi erityisesti autistin ja ei-autistien välisessä vuorovaikutuksessa sekä neuronormin asetelmassa korkeakoulussa. Opiskelijat kokivat muun muassa kuulumattomuuden ja erilaisuuden tunteita ollessaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Lisäksi korkeakoulun rakenteet tuottivat paineita opiskelijoille, koska he eivät kokeneet sopivansa neuronormiin.
Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että autismikirjon opiskelijat eivät ole vielä yhdenvertaisia korkeakouluelämässä. He eivät saa tällä hetkellä riittävästi tukea korkeakoulussa, jolloin mahdollisuudet olla osallisena opinnoissa ja korkeakouluyhteisössä ovat muita heikommat. Tärkeää olisi tutkia lisää autismikirjon ihmisten kokemaa uupumusta eri näkökulmista, jotta ymmärrettäisiin paremmin heidän kokemuksiansa. Myös siten voisi kehittää tukimenetelmiä korkeakouluihin ja muihin ympäristöihin. Lapsien lisäksi myös aikuiset autistit tarvitsevat tukea eri elämäntilanteisiin.