UHPLC-MS/MS-menetelmän kehittäminen saponiinien yhdisteryhmäkohtaiseen tunnistamiseen ja kvantitointiin
Huitti, Jaakko (2025-07-22)
UHPLC-MS/MS-menetelmän kehittäminen saponiinien yhdisteryhmäkohtaiseen tunnistamiseen ja kvantitointiin
(22.07.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025072879587
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025072879587
Tiivistelmä
Saponiinit ovat kasvien tuottamia erikoistuneita metaboliitteja, jotka koostuvat hydrofobisesta sapogeniinista ja hydrofiilisestä sokeriketjusta. Rakenteellisesti sapogeniinit voivat olla triterpeenejä, steroideja tai steroidialkaloideja. Saponiinit luokitellaan mono-, bi- vai tridesmosideiksi sen perusteella, kuinka monta sokeriketjua on kiinnittynyt sapogeniiniin. Näiden yhdisteiden amfifiilinen rakenne antaa niille pinta-aktiivisia ominaisuuksia, kuten kyvyn muodostaa vaahtoa. Nimensä saponiinit saavat latinan sanasta sapo, joka tarkoittaa saippuaa. Useamman reaktion seurannan (MRM) yhdistetyhmäkohtaisia menetelmiä on aiemmin kehitetty kasvien tuottamille yhdisteille, kuten ellagitanniineille ja gallushappojohdannaisille, mutta vastaavanlaista menetelmää saponiineille ei ole aiemmin raportoitu.
Tämän työn tavoitteena oli kehittää UHPLC-MS/MS-laitteistolla MRM-menetelmiä. jotka mahdollistavat eri sapogeniinityyppien spesifisen tunnistamisen. Ionisaatio toteutettiin sähkösumutusionisaatiolla (ESI), ja menetelmien optimointia varten käytettiin 28 kaupallista saponiinia, kahta saponiiniseosta sekä useita kasviuutteita. Ionisaatiota tutkittiin sekä positiivisella että negatiivisella ionisaatiolla. Kullekin sapogeniinityypille määritettiin vähintään yksi kvantitatiivinen ja yksi kvalitatiivinen MRM-siirtymä. Kvantitatiiviseksi siirtymäksi valittiin prekursorituoteionipari, joka antoi suurimman vasteen ja mahdollisti tarkat määritykset myös matalissa pitoisuuksissa. Kvalitatiiviseksi siirtymäksi valittiin mahdollisimman spesifinen ionipari, joka toimi laadullisena varmistuksena tunnistukselle. Lisäksi kaupallisille saponiineille kehitettiin yhdistekohtaiset MRM-menetelmiä negatiivisella ionisaatiolla.
Menetelmien suorituskykyä arvioitiin havaitsemisrajan (LOD), määritysrajan (LOQ), lineaarisen alueen, toistettavuuden ja matriisiefektin perusteella. Suurin osa sapogeniineista ionisoitui parhaiten positiivisella ionisaatiolla, lukuun ottamatta ursaani- ja dammaraanityyppisiä sapogeniineja, jotka ionisoituivat paremmin negatiivisella ionisaatiolla. Soveltuvimmat prekursori-ionit olivat protonoituneita sapogeniineja, joista oli lohjennut yksi tai kaksi hydroksyyliryhmää. Kehitettyjen menetelmien toimivuutta testattiin erilaisilla yhdisteseoksilla ja kasviuutteilla.
Tämän työn tavoitteena oli kehittää UHPLC-MS/MS-laitteistolla MRM-menetelmiä. jotka mahdollistavat eri sapogeniinityyppien spesifisen tunnistamisen. Ionisaatio toteutettiin sähkösumutusionisaatiolla (ESI), ja menetelmien optimointia varten käytettiin 28 kaupallista saponiinia, kahta saponiiniseosta sekä useita kasviuutteita. Ionisaatiota tutkittiin sekä positiivisella että negatiivisella ionisaatiolla. Kullekin sapogeniinityypille määritettiin vähintään yksi kvantitatiivinen ja yksi kvalitatiivinen MRM-siirtymä. Kvantitatiiviseksi siirtymäksi valittiin prekursorituoteionipari, joka antoi suurimman vasteen ja mahdollisti tarkat määritykset myös matalissa pitoisuuksissa. Kvalitatiiviseksi siirtymäksi valittiin mahdollisimman spesifinen ionipari, joka toimi laadullisena varmistuksena tunnistukselle. Lisäksi kaupallisille saponiineille kehitettiin yhdistekohtaiset MRM-menetelmiä negatiivisella ionisaatiolla.
Menetelmien suorituskykyä arvioitiin havaitsemisrajan (LOD), määritysrajan (LOQ), lineaarisen alueen, toistettavuuden ja matriisiefektin perusteella. Suurin osa sapogeniineista ionisoitui parhaiten positiivisella ionisaatiolla, lukuun ottamatta ursaani- ja dammaraanityyppisiä sapogeniineja, jotka ionisoituivat paremmin negatiivisella ionisaatiolla. Soveltuvimmat prekursori-ionit olivat protonoituneita sapogeniineja, joista oli lohjennut yksi tai kaksi hydroksyyliryhmää. Kehitettyjen menetelmien toimivuutta testattiin erilaisilla yhdisteseoksilla ja kasviuutteilla.