Parent-staff and parent-infant communication: implications on child development

Abstract

After a preterm birth, the optimal growth environment in utero is replaced by a completely different, often rather stressful environment in the neonatal intensive care unit (NICU), which could potentially be harmful to the preterm infant’s neurodevelopment. Developmentally supportive family-centered care could ameliorate these harmful effects. Specific family-centered care interventions in the NICU have shown promising results on preterm infants’ short- and long-term outcomes, although inconsistencies exist. This thesis aimed to evaluate: Firstly, how parents were integrated into the decision-making process during medical rounds in the NICU. Secondly, how early parental speech exposure in the NICU environment affects preterm infants' attention and social-cognitive development at seven months of corrected age. Thirdly, how early parental speech exposure and parent-infant communication in the NICU affect an infant’s language development at one and two years of corrected age. The results of this thesis indicate that parents have an important role in communicating with the staff and with their preterm infant, as a part of the developmental care team. The parents’ presence and participation vary between and within countries, highlighting the impact of the unit’s care culture. Exposure to the parents’ speech during neonatal care is associated with the infant’s early social-cognitive development. Early parent-infant communication and parental speech in the NICU are potentially beneficial to the infant’s language development, while a high total amount of adult words could resemble noise exposure and have a negative impact on a child’s development. This thesis has shown that including parents in the decision-making process, promoting parent-infant communication, and exposure to the parents’ speech during neonatal care could improve the NICU environment and infant outcomes.

Ennenaikaisen synnytyksen jälkeen kohdun optimaalinen kasvuympäristö korvautuu vastasyntyneiden teho-osastolla, joka on täysin erilainen ja usein varsin stressaava ympäristö. Tämä saattaa olla haitallista keskosen kehitykselle. Kehitystä tukeva perhekeskeinen hoitokulttuuri voisi vähentää näitä haitallisia vaikutuksia. Tietyillä vastasyntyneiden teho-osastoilla perhekeskeisiä hoitokäytäntöjä toteutetuilla interventioilla on saavutettu lupaavia tuloksia keskosten kehityksen suhteen, vaikka tieto onkin edelleen puutteellista. Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli arvioida ensinnäkin, kuinka vanhemmat otettiin mukaan päätöksentekoprosessiin vastasyntyneiden teho-osaston lääkärin-kiertojen aikana. Toiseksi analysoitiin, kuinka varhainen altistus vanhempien puheelle keskola-ympäristössä vaikuttaa keskosten huomiokykyyn ja sosiaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen seitsemän kuukauden korjatussa iässä. Kolmanneksi selvitettiin, kuinka varhainen altistus vanhempien puheelle ja vanhemman ja lapsen välinen viestintä keskolassa vaikuttavat lapsen kielen kehitykseen yhden ja kahden vuoden korjatussa iässä. Tässä väitöskirjassa esitetyt tulokset osoittavat, että vanhempien kommuni-koinnilla henkilökunnan ja lapsensa kanssa on tärkeä rooli lapsen kehityksen tukemisessa. Vanhempien läsnäolo ja osallistuminen sairaalahoitoon vaihtelevat maiden välillä ja sisällä, mikä korostaa yksikön hoitokulttuurin merkitystä. Altistuminen vanhempien puheelle vastasyntyneiden tehohoidon aikana vaikuttaa lapsen varhaiseen sosiaaliskognitiiviseen kehitykseen. Varhainen vanhemman ja lapsen välinen kommunikaatio ja vanhempien puheen kuuleminen teho-osastolla voivat olla eduksi lapsen kielen kehitykselle, kun taas suuri kokonaismäärä aikuisten sanoja saattaa muistuttaa melualtistusta ja vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehitykseen. Tämä väitöskirja osoittaa, että vanhempien mukaan ottaminen päätök-sentekoprosessiin, vanhempien ja lasten välisen kommunikoinnin edistäminen ja vanhempien puheelle altistuminen vastasyntyneiden teho-osastolla voivat parantaa keskola-ympäristöä ja edistää lapsen kehitystä.