Tulospalkitsemisen työoikeudellinen asema ja työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu tulospalkitsemisessa

Abstract

Tutkielman aiheena on tulospalkitseminen työoikeuden näkökulmasta. Tutkielman tutkimuskohteena ovat työnantajan työntekijöille tarjoamat tulospalkkiojärjestelmät ja niiden perusteella maksettavat tulospalkkiot. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää tulospalkitsemisen työoikeudellista luonnetta sekä asemaa työoikeuden systematiikassa. Tutkielman päätarkoitus on lisäksi analysoida sitä, miten työelämää koskeva yhdenvertaisen kohtelun periaate soveltuu tulospalkitsemiseen ja miten periaate vaikuttaa tulospalkkiojärjestelmien suunnitteluun ja käytännön toteutukseen. Tutkielma pyrkii hahmottamaan oikeusohjeita, joita noudattamalla työnantaja voi varmistaa sen, ettei tulospalkkiojärjestelmä ole syrjintäkieltojen tai tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastainen.

Tutkimuksen pääasiallisena metodina on käytetty lainoppia, jota täydennetään oikeusvertailevilla ja oikeushistoriallisilla katsauksilla. Tutkimuksessa on käytetty lähdeaineistona kotimaista ja eurooppalaista yhdenvertaisuus-, tasa-arvo ja työoikeusoikeussääntelyä, lainvalmisteluaineistoa, työoikeudellista oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä.

Keskeisimmät tutkimustulokset osoittavat, että tulospalkkiojärjestelmä voidaan hahmottaa työsuhteen yhtenä säännöstyskeinona ja tulospalkkiojärjestelmällä luodaan työsuhteeseen ehtoja, jotka ovat alisteisia työoikeuden pakottaville yhdenvertaisuussäännöksille. Lisäksi vaikka työntekijöiden tulospalkitseminen perustuu työnantajan yksipuoliseen päätäntävaltaan, edellytys työntekijöiden syrjimättömästä ja tasapuolisesta kohtelusta kohtelu asettaa tiettyjä oikeudellisia reunaehtoja työnantajalle koskien työnantajan harkintavaltaa tulospalkkiojärjestelmien suunnittelussa ja toteutuksessa. Syrjintä- ja tasa-arvosääntely sekä tasapuolisen kohtelun periaate vaikuttavat merkittävästi työntekijöiden tulospalkitsemiseen, sillä työnantajan tulee noudattaa yhdenvertaisuus- tasa-arvo ja työsopimuslain syrjintäkieltoja, sekä työsopimuslain tasapuolisen kohtelun vaatimusta kaikenlaisessa tulospalkitsemisessa. Tutkimuksen perusteella ilmeni, että erityisesti määräaikaisten, osa-aikaisten sekä perhevapaita käyttävien ja yhdistymisvapautta harjoittavien työntekijöiden asema, vaatii erityistä huomiota, jotta tulospalkitsemisessa ei päädytä syrjivään tai epätasapuoliseen kohteluun. Tutkielman havainto on, että suhteellisuusperiaatteen noudattaminen on sekä oikeudellisesti perusteltua että työntekijöiden keskuudessa oikeudenmukaiseksi koettu tapa käsitellä erilaisia työtilanteita.

Johtopäätöksenä tutkielman perusteella voidaan esittää, että tulospalkitsemisessa tulee kiinnittää huomiota työntekijän yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen, jolloin työnantajan riski syrjivään tai epätasapuoliseen menettelyyn pienenee. Tämä edistää myös sitä, että tulospalkitseminen koetaan alusta asti työntekijöiden keskuudessa oikeudenmukaisena, ja tämän myötä myös parempaan työsuoritukseen kannustavana. Johtopäätöksenä voidaan korostaa myös sitä, että tilanteissa, joissa työntekijä on poissa työstä, tai kun työntekijän työaika poikkeaa tavanomaisesta, maksettavan tulospalkkion määrän suhteuttaminen sen kokonaan epäämisen sijaan on paitsi lainmukainen, myös tosiasiallisesti oikeudenmukaiseksi koettu tapa käsitellä työntekijöiden erilaisia työpanoksia ja poissaoloja.