Sementtikeuhkoembolian esiintyvyys selkäkirurgisissa toimenpiteissä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa
Painio, Juuso (2025-05-27)
Sementtikeuhkoembolian esiintyvyys selkäkirurgisissa toimenpiteissä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa
(27.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025082083595
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025082083595
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on sementtikeuhkoembolia selkäkirurgisissa luudutustoimenpiteissä. Tavoitteena on selvittää sementtikeuhkoembolian yleisyyttä Turun yliopistollisen keskussairaalan selkäoperoiduilla potilailla. Sementtikeuhkoembolia on harvinainen nikamasementoinnin komplikaatio, jossa sementtiä ajautuu nikamakorpuksesta selkärangan viereisiin verisuoniin. Verisuoniston kautta kovettuva sementti voi aiheuttaa ei-toivotun sementtikeuhkoembolian. Sementtikeuhkoemboliaan vaikuttavia tekijöitä, jotka on syytä huomioida toimenpiteen aikana, ovat muun muassa pedikkeliruuvien lukumäärä, sementin tilavuus, sementin viskositeetti, luudutettavien nikamien taso. Työn tarkoituksena on toimia selkäortopedian laaduntarkkailutyönä, sillä materiaaliltaan ei tutkielmasta voida tehdä merkittäviä johtopäätöksiä tai yleistyksiä.
Aineistoon kuuluivat kaikki kuuden vuoden aikana (1.6.2017-1.6.2023) Turun yliopistollisessa keskussairaalassa leikatut selkäpotilaat, joiden toimenpidemerkintöihin leikkaava kirurgi oli merkinnyt käytettäväksi sementtiaugmentaatiota. Aineistoon valikoitui 95 potilasta, joista jouduttiin jättämään 16 potilasta pois, sillä heillä toimenpidemerkinnät olivat vääränlaiset. Yhteensä tutkimuksessa oli 84 toimenpidetapahtumaa, sillä viidellä potilaalla oli tehty tarkasteluajanjaksolla kaksi toimenpidettä. Kaikilta potilailta luettiin systemaattisesti epikriisit ja Selkärekisterimerkinnät läpi sekä tarvittaessa kuvantamistutkimukset. Lisäksi suoritettiin kirjallisuuskatsaus aiheeseen liittyen käymällä läpi artikkeleita PubMed- ja Cochrane-tietokannoista, johon oli tavoitteena vertailla tutkielman tuloksia.
Tutkielman tyyppipotilas oli 74-vuotias nainen, jolla selkätoimenpiteen taustalla oli murtuma. Kahdeksalla potilaalla kuvattiin keuhkojen tietokonetomografiakuva. Kaikista toimenpiteistä kolmella (3,6 %) lopulta havaittiin sementtikeuhkoembolia. Tarkasteluajanjaksolla ei ollut yhtään sementtikeuhkoemboliaan kuollutta.
Kansainvälisessä kirjallisuudessa asiaa oli tarkasteltu muutamassa tutkimuksessa, mutta tyypilliset julkaisut ovat tapausselostuksia. Laadukkaat, randomoidut ja kontrolloidut tutkimukset puuttuivat. Tämä hankaloitti ennalta haluttujen parametrien vertailua. Kuitenkin vertaillessa sementtikeuhkoembolian esiintyvyyttä kansainväliseen kirjallisuuteen, ei havaittu suurta eroavaisuutta. Tässä tutkielmassa asetelma oli retrospektiivinen ja potilasmäärä oli
verrattain pieni. Tulevaisuutta ajatellen olisikin tarpeellista tarkastella erityisesti luun tiheyden, sementin viskositeetin, injisointipaineen sekä sementin tilavuuden vaikutuksista sementtikeuhkoembolian syntyyn esimerkiksi prospektiivisten tutkimusasetelmien avulla.
Aineistoon kuuluivat kaikki kuuden vuoden aikana (1.6.2017-1.6.2023) Turun yliopistollisessa keskussairaalassa leikatut selkäpotilaat, joiden toimenpidemerkintöihin leikkaava kirurgi oli merkinnyt käytettäväksi sementtiaugmentaatiota. Aineistoon valikoitui 95 potilasta, joista jouduttiin jättämään 16 potilasta pois, sillä heillä toimenpidemerkinnät olivat vääränlaiset. Yhteensä tutkimuksessa oli 84 toimenpidetapahtumaa, sillä viidellä potilaalla oli tehty tarkasteluajanjaksolla kaksi toimenpidettä. Kaikilta potilailta luettiin systemaattisesti epikriisit ja Selkärekisterimerkinnät läpi sekä tarvittaessa kuvantamistutkimukset. Lisäksi suoritettiin kirjallisuuskatsaus aiheeseen liittyen käymällä läpi artikkeleita PubMed- ja Cochrane-tietokannoista, johon oli tavoitteena vertailla tutkielman tuloksia.
Tutkielman tyyppipotilas oli 74-vuotias nainen, jolla selkätoimenpiteen taustalla oli murtuma. Kahdeksalla potilaalla kuvattiin keuhkojen tietokonetomografiakuva. Kaikista toimenpiteistä kolmella (3,6 %) lopulta havaittiin sementtikeuhkoembolia. Tarkasteluajanjaksolla ei ollut yhtään sementtikeuhkoemboliaan kuollutta.
Kansainvälisessä kirjallisuudessa asiaa oli tarkasteltu muutamassa tutkimuksessa, mutta tyypilliset julkaisut ovat tapausselostuksia. Laadukkaat, randomoidut ja kontrolloidut tutkimukset puuttuivat. Tämä hankaloitti ennalta haluttujen parametrien vertailua. Kuitenkin vertaillessa sementtikeuhkoembolian esiintyvyyttä kansainväliseen kirjallisuuteen, ei havaittu suurta eroavaisuutta. Tässä tutkielmassa asetelma oli retrospektiivinen ja potilasmäärä oli
verrattain pieni. Tulevaisuutta ajatellen olisikin tarpeellista tarkastella erityisesti luun tiheyden, sementin viskositeetin, injisointipaineen sekä sementin tilavuuden vaikutuksista sementtikeuhkoembolian syntyyn esimerkiksi prospektiivisten tutkimusasetelmien avulla.