Tärvelemme kauniin äidinkielemme ihan itse : asemoituminen ja retoriikka englannin kieltä koskevissa sanomalehtien mielipidekirjoituksissa
Hietanen, Hilda (2025-05-31)
Tärvelemme kauniin äidinkielemme ihan itse : asemoituminen ja retoriikka englannin kieltä koskevissa sanomalehtien mielipidekirjoituksissa
(31.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025081882998
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025081882998
Tiivistelmä
Englannin kielen käyttö arjessa on yleistynyt Suomessa viime vuosina. Samalla joissakin kansalaisissa on herännyt huoli kansalliskielten eli suomen ja ruotsin asemasta, mikä motivoi heitä kirjoittamaan aiheesta sanomalehtien mielipidekirjoituspalstalle. Mielipidekirjoituksia ei ole tähän mennessä paljoakaan tutkittu englannin kielen näkökulmasta.
Aineistoni koostuu 26 mielipidekirjoituksesta, jotka ovat peräisin Suomen suurimmista valtakunnallisista sanomalehdistä, Helsingin Sanomista, Aamulehdestä ja Maaseudun Tulevaisuudesta. Mielipidekirjoitukset on julkaistu yleisönosastokirjoituksina ja kolumneina. Aineiston tavoite on olla mahdollisimman tuoretta, joten se on kerätty tutkielmantekohetkellä kahden viime vuoden ajalta.
Tavoitteenani on selvittää, miten mielipidetekstien kirjoittajat asemoivat itsensä kielikeskusteluun, suhtautuvatko he englannin kieleen myönteisesti, kielteisesti vai tasapuolisesti, ja millaista retoriikkaa he käyttävät. Asemoitumista selvitän tarkastelemalla sanojen lähikontekstia konkordanssin avulla. Retoriikkaan paneudun laskemalla, mitä retorisia keinoja kirjoittajat käyttävät eniten, ja arvioimalla tukevatko nämä keinot kirjoittajaa itseään vai hänen väitettään. Menetelmäni perustuu retoriikantutkimuksessa suosittuun Arja Jokisen (1999) retoristen keinojen jaotteluun, jota täydennän emotiivisanalla ja retorisella kysymyksellä.
Suhtautuminen englannin kieleen oli aineiston kirjoituksissa enimmäkseen kielteistä, mikä ei yllättänyt ottaen huomioon tekstilajin ongelmakeskeisen luonteen. Nämä kirjoittajat katsoivat englannin kielen levinneen liiaksi ja pelkäsivät kansalliskielten arvostuksen hiipuvan. Tasapuolisesti suhtautuvia kirjoittajia oli odotusteni vastaisesti enemmän kuin myönteisesti suhtautuvia, mikä tarkoittaa, että keskustelu englannin kielestä ei liene yhtä polarisoitunutta kuin esimerkiksi susikeskustelu (ks. Kortelahti 2023).
Suurin osa retorisista keinoista tähtäsi väitteen, ei niinkään kirjoittajan persoonan, vahvistamiseen. Eniten käytetyksi keinoksi osoittautui emotiivisana, mikä havainnollistaa kielikeskustelun nostattamien tunteiden suurta määrää. Kirjoittajat hyödynsivät enimmäkseen kielteissävytteisiä emotiivisanoja kuvailemalla englannin "ylivaltaan" liittyviä uhkia ja huolia. Myönteissävytteiset emotiivisanat puolestaan ilmaantuivat suomen kieltä kehuttaessa sekä kansallistunnetta kohottaessa. Muita suosittuja retorisia keinoja olivat liittoutumisasteen säätely, määrällistäminen sekä metaforat, joita kirjoittajat hyödynsivät mm. muiden esittämien väitteiden kumoamiseen, omien väitteidensä vahvistamiseen ei-numeerisilla ilmauksilla sekä englannin elollistamiseen. Englannin kielen käytön lisääntyessä olisi jatkossa hyvä tutkia, kehittyvätkö suomalaisten suhtautuminen ja kielenkäyttö sitä kohtaan suvaitsevammiksi.
Aineistoni koostuu 26 mielipidekirjoituksesta, jotka ovat peräisin Suomen suurimmista valtakunnallisista sanomalehdistä, Helsingin Sanomista, Aamulehdestä ja Maaseudun Tulevaisuudesta. Mielipidekirjoitukset on julkaistu yleisönosastokirjoituksina ja kolumneina. Aineiston tavoite on olla mahdollisimman tuoretta, joten se on kerätty tutkielmantekohetkellä kahden viime vuoden ajalta.
Tavoitteenani on selvittää, miten mielipidetekstien kirjoittajat asemoivat itsensä kielikeskusteluun, suhtautuvatko he englannin kieleen myönteisesti, kielteisesti vai tasapuolisesti, ja millaista retoriikkaa he käyttävät. Asemoitumista selvitän tarkastelemalla sanojen lähikontekstia konkordanssin avulla. Retoriikkaan paneudun laskemalla, mitä retorisia keinoja kirjoittajat käyttävät eniten, ja arvioimalla tukevatko nämä keinot kirjoittajaa itseään vai hänen väitettään. Menetelmäni perustuu retoriikantutkimuksessa suosittuun Arja Jokisen (1999) retoristen keinojen jaotteluun, jota täydennän emotiivisanalla ja retorisella kysymyksellä.
Suhtautuminen englannin kieleen oli aineiston kirjoituksissa enimmäkseen kielteistä, mikä ei yllättänyt ottaen huomioon tekstilajin ongelmakeskeisen luonteen. Nämä kirjoittajat katsoivat englannin kielen levinneen liiaksi ja pelkäsivät kansalliskielten arvostuksen hiipuvan. Tasapuolisesti suhtautuvia kirjoittajia oli odotusteni vastaisesti enemmän kuin myönteisesti suhtautuvia, mikä tarkoittaa, että keskustelu englannin kielestä ei liene yhtä polarisoitunutta kuin esimerkiksi susikeskustelu (ks. Kortelahti 2023).
Suurin osa retorisista keinoista tähtäsi väitteen, ei niinkään kirjoittajan persoonan, vahvistamiseen. Eniten käytetyksi keinoksi osoittautui emotiivisana, mikä havainnollistaa kielikeskustelun nostattamien tunteiden suurta määrää. Kirjoittajat hyödynsivät enimmäkseen kielteissävytteisiä emotiivisanoja kuvailemalla englannin "ylivaltaan" liittyviä uhkia ja huolia. Myönteissävytteiset emotiivisanat puolestaan ilmaantuivat suomen kieltä kehuttaessa sekä kansallistunnetta kohottaessa. Muita suosittuja retorisia keinoja olivat liittoutumisasteen säätely, määrällistäminen sekä metaforat, joita kirjoittajat hyödynsivät mm. muiden esittämien väitteiden kumoamiseen, omien väitteidensä vahvistamiseen ei-numeerisilla ilmauksilla sekä englannin elollistamiseen. Englannin kielen käytön lisääntyessä olisi jatkossa hyvä tutkia, kehittyvätkö suomalaisten suhtautuminen ja kielenkäyttö sitä kohtaan suvaitsevammiksi.