Lapsuusajan haitalliset kokemukset ja niiden merkitys myöhemmälle terveydelle : systemaattinen kirjallisuuskatsaus lapsia tietolähteenä hyödyntäneistä tutkimuksista
Kiviö, Joonatan (2025-08-22)
Lapsuusajan haitalliset kokemukset ja niiden merkitys myöhemmälle terveydelle : systemaattinen kirjallisuuskatsaus lapsia tietolähteenä hyödyntäneistä tutkimuksista
(22.08.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025082584381
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025082584381
Tiivistelmä
ACE-tapahtumilla (ACE = Adverse Childhood Experiences) tarkoitetaan lapsuuden ja nuoruuden aikaisia haitallisia kokemuksia, joita ovat esimerkiksi lapsen tai nuoren kokema seksuaalinen hyväksikäyttö, perheväkivalta, vanhemman päihdeongelma ja koulukiusaaminen. ACE-tapahtumien on todettu olevan yhteydessä lisääntyneeseen psyykkiseen sekä somaattiseen sairastavuuteen esimerkiksi haitallisen terveyskäyttäytymisen sekä hormonitoiminnan muutosten välityksellä.
ACE-tapahtumat ovat olleet tutkimuskohteena jo pitkään, mutta ACE-tapahtumien määritelmä on viimeisten vuosikymmenten aikana laajentunut merkittävästi kattaen nykyään laajasti lapsuuden ajan elinolosuhteita ja niissä esiintyviä puutteita. Tällä pyritään siihen, että voidaan laajemmin ymmärtää lapsuuden aikaisen ympäristön ja tapahtumien vaikutusta myöhempään terveyteen. Tähän mennessä suurin osa ACE-tapahtumien vaikutuksia käsittelevistä tutkimuksista on tehty joko retrospektiivisesti, jolloin aikuisia on haastateltu takautuvasti heidän lapsuutensa aikaisista ACE-tapahtumista tai tieto ACE-tapahtumista lapsuuden aikana on koottu vanhempien raporttien perusteella. Näihin menetelmiin liittyy muun muassa muisti- ja raportointiharhan vaara.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli luoda yleiskatsaus prospektiivisesti toteutetuille lapsia tietolähteinä käyttäviin ACE-tapahtumien terveysvaikutuksia selvittäneisiin tutkimuksiin yleisväestössä. Aineistojen haku tapahtui PubMed-tietokannasta ja hakutuloksia etsittiin vuosilta 1993–2023. Sisäänottokriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi lopulta vain kaksi, mikä osoittaa, että lapsia tietolähteenä käyttävät prospektiiviset tutkimukset ovat harvinaisia. Toinen tutkimus oli brasilialainen syntymäkohortti (n=3715), jossa selvitettiin masennusoireiden ilmenemistä 15–18-vuotiailla vuoden seurannan aikana. Toinen tutkimus oli eteläafrikkalainen pitkittäistutkimus (n=3515), jossa tutkittiin itsetuhoisuutta 3 vuoden ajan 10–18-vuotiailla.
Katsaus osoitti selkeästi pitkittäistutkimusten puutteen. Prospektiiviset ACE-tutkimukset ovat pitkälti painottuneet riskipopulaatioihin, kuten köyhien perheiden lapsiin tai lapsiin, jotka ovat olleet lastensuojeluviranomaisten kanssa tekemisissä. Lisäksi seuranta-ajat olivat tämän katsauksen tutkimuksissa varsin lyhyet. Pitkäaikaiset seurantatutkimukset olisivat tarpeen, jotta voitaisiin selvittää, onko lapsuudessa mahdollisesti herkkyysjaksoja jolloin tietyt ACE-tapahtumat vaikuttaisivat enemmän myöhempään sairastavuuteen. Lisäksi seurantatutkimukset voisivat paljastaa välittäviä mekanismeja ACE-tapahtumien sekä myöhemmän sairastavuuden välillä, joka mahdollistaisi tulevaisuudessa tehokkaampien interventiomenetelmien kehittämisen eri palvelujärjestelmissä.
ACE-tapahtumat ovat olleet tutkimuskohteena jo pitkään, mutta ACE-tapahtumien määritelmä on viimeisten vuosikymmenten aikana laajentunut merkittävästi kattaen nykyään laajasti lapsuuden ajan elinolosuhteita ja niissä esiintyviä puutteita. Tällä pyritään siihen, että voidaan laajemmin ymmärtää lapsuuden aikaisen ympäristön ja tapahtumien vaikutusta myöhempään terveyteen. Tähän mennessä suurin osa ACE-tapahtumien vaikutuksia käsittelevistä tutkimuksista on tehty joko retrospektiivisesti, jolloin aikuisia on haastateltu takautuvasti heidän lapsuutensa aikaisista ACE-tapahtumista tai tieto ACE-tapahtumista lapsuuden aikana on koottu vanhempien raporttien perusteella. Näihin menetelmiin liittyy muun muassa muisti- ja raportointiharhan vaara.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli luoda yleiskatsaus prospektiivisesti toteutetuille lapsia tietolähteinä käyttäviin ACE-tapahtumien terveysvaikutuksia selvittäneisiin tutkimuksiin yleisväestössä. Aineistojen haku tapahtui PubMed-tietokannasta ja hakutuloksia etsittiin vuosilta 1993–2023. Sisäänottokriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi lopulta vain kaksi, mikä osoittaa, että lapsia tietolähteenä käyttävät prospektiiviset tutkimukset ovat harvinaisia. Toinen tutkimus oli brasilialainen syntymäkohortti (n=3715), jossa selvitettiin masennusoireiden ilmenemistä 15–18-vuotiailla vuoden seurannan aikana. Toinen tutkimus oli eteläafrikkalainen pitkittäistutkimus (n=3515), jossa tutkittiin itsetuhoisuutta 3 vuoden ajan 10–18-vuotiailla.
Katsaus osoitti selkeästi pitkittäistutkimusten puutteen. Prospektiiviset ACE-tutkimukset ovat pitkälti painottuneet riskipopulaatioihin, kuten köyhien perheiden lapsiin tai lapsiin, jotka ovat olleet lastensuojeluviranomaisten kanssa tekemisissä. Lisäksi seuranta-ajat olivat tämän katsauksen tutkimuksissa varsin lyhyet. Pitkäaikaiset seurantatutkimukset olisivat tarpeen, jotta voitaisiin selvittää, onko lapsuudessa mahdollisesti herkkyysjaksoja jolloin tietyt ACE-tapahtumat vaikuttaisivat enemmän myöhempään sairastavuuteen. Lisäksi seurantatutkimukset voisivat paljastaa välittäviä mekanismeja ACE-tapahtumien sekä myöhemmän sairastavuuden välillä, joka mahdollistaisi tulevaisuudessa tehokkaampien interventiomenetelmien kehittämisen eri palvelujärjestelmissä.