Leibnizin reflektiivistä ajattelua koskeva näkemys ja sen yhteys oppimiseen ja kasvatukseen

Abstract

<p> Reflektiivinen ajattelu liittyy olennaisesti oppimisen ja kasvatuksen teorioihin sekä käytäntöihin. Sitä koskevalla teoretisoinnilla on polveileva historia. Saksalaisrationalisti Gottfried Wilhelm Leibnizin (1646–1716) filosofia sisältää reflektiivistä ajattelua koskevan näkemyksen. Selvennän tässä artikkelissa kyseistä näkemystä ja sen tulkintaa, kritiikkiä sekä yhteyttä hänen oppimis- ja kasvatuskäsityksiinsä. Johtopäätökset ovat seuraavat: ensimmäiseksi Leibnizin reflektiivistä ajattelua koskeva näkemys on yksityiskohtainen mutta ongelmallinen, toiseksi se liittyy muun muassa kokemusperäisen ja järkiperäisen tiedon sekä minäkäsityksen ja moraalisen toiminnan syntymiseen, ja kolmanneksi sillä on tärkeä yhteys Leibnizin oppimis- sekä kasvatuskäsityksiin siten, että reflektiivinen ajattelu mahdollistaa oppimisen ja kasvatuksen.<br></p><p> Reflective thinking is related to theories and practices of learning and education. Its theorizing has a winding history. The philosophy of the German rationalist Gottfried Wilhelm Leibniz (1646–1716) includes a view of reflective thinking. In this article, I deal with this view, its interpretation and criticism, and its relation to Leibniz’s views of learning and education. The conclusions are as follows: (1) Leibniz’s view of reflective thinking is detailed but problematic; (2) the view is related to, inter alia, the emergence of experiential and rational knowledge, self-image and moral action, (3) and it has an important connection to Leibniz’s views of learning and education, in that reflective thinking enables learning and education.<br></p>