Licentia testandi – paavillinen lupa papeille testamentata omaisuuttaan

Abstract

<p> Mitä tapahtuu henkilön omaisuudelle hänen kuolemansa jälkeen? Kenellä on oikeus perintöön ja millä ehdoin? Entä onko henkilöllä mahdollisuutta vaikuttaa siihen, kuka hänen omaisuutensa perii? Nämä kysymykset ovat relevantteja niin nykyään kuin keskiajallakin. Nykyisin perintöoikeuden määrittelee Suomen laki, mutta keskiajalla tilanne oli monimutkaisempi, sillä silloin piti Ruotsin lain lisäksi huomioida kirkon lain eli kanonisen oikeuden määräykset – erityisesti, jos vainaja kuului pappissäätyyn. Perintöongelmien ratkomiseksi paavit saattoivat myöntää pappissäätyyn kuuluneille erityisiä lupia testamentata omaisuuttaan (lat. <em>licentia testandi</em>). Tässä artikkelissa tarkastellaan aluksi papistoon kuuluneisiin henkilöihin liittyneitä keskiaikaisia perintökäytäntöjä kanonisen oikeuden valossa ja sitten Ruotsin valtakunnassa ja nykyisen Suomen alueella. Sen jälkeen esitellään eräs tähän asti tuntematon paavillinen asiakirja, joka tuo uutta tietoa Turun hiippakunnan papiston testamenttikäytännöistä. Lopuksi julkaistaan asiakirjan tekstieditio. <br></p>