Digipalvelusäädöksen kriisimekanismit keinona torjua disinformaatiota : kriisimekanismien vaikutukset sananvapauden ja kansallisen kriisiviestinnän toteuttamiseen
Pussinen, Anni (2025-08-21)
Digipalvelusäädöksen kriisimekanismit keinona torjua disinformaatiota : kriisimekanismien vaikutukset sananvapauden ja kansallisen kriisiviestinnän toteuttamiseen
Pussinen, Anni
(21.08.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090193527
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090193527
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee Euroopan unionin digipalvelusäädöksen kriisimekanismeja keinona torjua disinformaatiota sekä kriisimekanismien oikeudellisia perusteita ja vaikutuksia viranomaisten kriisiviestintään. Tutkielman painopiste on Suomessa, mutta esimerkkeinä soveltamisohjeista käytetään eurooppalaista oikeuskäytäntöä. Tutkielma tuo esiin disinformaation yhteiskunnalliset vaikutukset ja analysoi kriisimekanismien roolia disinformaation leviämisen rajoittamisessa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kriisimekanismien suhdetta sananvapauden toteutumiseen. Tutkielman aihepiiriin liittyvää viranomaisten kriisiviestintää digitaalisilla alustoilla tarkastellaan disinformaation, kriisimekanismien ja informaatioresilienssin toteutumisen näkökulmista. Tutkielma on toteutettu lainopillisen metodin avulla.
Tulokset osoittavat, että kriisimekanismit tukevat viranomaisten mahdollisuuksia vahvistaa kriisiviestinnän oikea-aikaisuutta ja vaikuttavuutta, mutta herättävät samalla kysymyksiä sananvapauden rajoitusten oikeasuhtaisuudesta ja komission toimivallan valvonnasta. Sääntely mahdollistaa viranomaisten ja alustatoimijoiden yhteistyön, mikä voi vahvistaa kansalaisten luottamusta instituutioihin. Toisaalta mekanismien tehokas käyttö edellyttää selkeää työnjakoa toimijoiden välillä, läpinäkyvyyttä sekä ennaltaehkäisevää kriisiviestinnän suunnittelua.
Tutkielma korostaa, että disinformaation torjunta ei voi perustua yksin sääntelyyn, vaan edellyttää myös yhteiskunnallisen luottamuksen ylläpitämistä ja viranomaisten kykyä hyödyntää sosiaalista mediaa kestävällä tavalla. Digipalvelusäädös tarjoaa merkittävän välineen disinformaation hallintaan ja demokratian puolustamiseen, mutta sen soveltamisessa on jatkuva jännite tehokkuuden ja perusoikeuksien turvaamisen välillä.
Tulokset osoittavat, että kriisimekanismit tukevat viranomaisten mahdollisuuksia vahvistaa kriisiviestinnän oikea-aikaisuutta ja vaikuttavuutta, mutta herättävät samalla kysymyksiä sananvapauden rajoitusten oikeasuhtaisuudesta ja komission toimivallan valvonnasta. Sääntely mahdollistaa viranomaisten ja alustatoimijoiden yhteistyön, mikä voi vahvistaa kansalaisten luottamusta instituutioihin. Toisaalta mekanismien tehokas käyttö edellyttää selkeää työnjakoa toimijoiden välillä, läpinäkyvyyttä sekä ennaltaehkäisevää kriisiviestinnän suunnittelua.
Tutkielma korostaa, että disinformaation torjunta ei voi perustua yksin sääntelyyn, vaan edellyttää myös yhteiskunnallisen luottamuksen ylläpitämistä ja viranomaisten kykyä hyödyntää sosiaalista mediaa kestävällä tavalla. Digipalvelusäädös tarjoaa merkittävän välineen disinformaation hallintaan ja demokratian puolustamiseen, mutta sen soveltamisessa on jatkuva jännite tehokkuuden ja perusoikeuksien turvaamisen välillä.