"Et vastusta näkemyksiäni, vastustat minua" – Kahden kansalaisuuden parit rajojen ja kuulumisen risteyksissä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen rajallistamisen kokemuksia ja vaikutuksia kahden kansalaisuuden parisuhteissa. Ymmärrän rajallistamisen maahanmuuttokontrollina, jossa kansalaisuudettomuutta määrittävät rajat muovaavat ei-kansalaisten elämää merkittävissä määrin myös maiden rajojen sisällä. Olennaista on, että kontrolli ei rajoitu vain ei-kansalaisiin, vaan leviää ja tunkeutuu ei-kansalaisten lähipiiriin ja perhe-elämään vaikuttaen täten myös kansalaisiin. Kansalaispuolisoiden kohtaama rajallistaminen, josta käytän käsitettä muukalaistaminen, osoittaa, että maahanmuuttokontrollilla on laajempia yksityisiä ja yhteiskunnallisia seurauksia kuin tiukasti ei-kansalaisiin rajautuvat vaikutukset.

Tavoitteenani on selvittää, miten tutkittavieni kohdalla virallisesti vain toiseen puolisoon kohdistuva rajallistaminen muodostuu parisuhteissa jaetuksi, yhteiseen arkeen vaikuttavaksi kokemukseksi. Lisäksi tarkastelen kuulumisteorioiden näkökulmasta sitä, miten sekä hallinnolliset että muiden ihmisten tuottamat rajallistamisen kokemukset vaikuttavat molempien puolisoiden kuulumiseen. Pohdin myös parien rajallistamisen käytäntöihin kohdistamaa vastarintaa. Tutkimukseni aineistona on kuusi kahden kansalaisuuden parin kanssa toteutettua haastattelua, joita analysoin sekä temaattisesti että kerronnallisesti. Työni teoreettinen tausta paikantuu maahanmuuttokontrollin, ylirajaisten perheiden ja kuulumisen teoretisointeihin.

Tutkimukseni osoittaa, että rajallistamisen kokemukset ovat kahden kansalaisuuden parisuhteissa jaettuja kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet niin yhteiseen arkeen kuin suurempiinkin päätöksiin ja elämänsuunnitelmiin. Kontrolli on sysännyt pareja vuosienkin ajaksi epämääräisiin odotustiloihin, joissa tietyt asiat ovat mahdollisia ja toiset eivät. Lisäksi elämää ennen kansalaisuutta määrittää jatkuvasti läsnä oleva mahdollisuus tulla karkotukseksi, mikä parien on otettava huomioon, vaikka se ei olisikaan todennäköinen vaihtoehto. Kansalaispuolisoiden kohdalla rajallistamisen kokemuksiin liittyy hämmennys maahanmuuttokontrollin piilevyydestä ja hiljaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Intiimeihin perhesuhteisiin ulottuva rajallistaminen on kontrollin muoto, joka tuottaa täysin omanlaistaan ymmärrystä, tietoisuutta ja identiteettejä.

Rajallistaminen on aiheuttanut pareille konkreettisia seurauksia ja rajoituksia elämään, mutta se on vaikuttanut merkittävästi myös Suomeen kiinnittymiseen ja kuulumiseen. Kahden kansalaisuuden parisuhteet näyttäytyvät varsin yksinäisinä niiden poikkeuksellisuuden ja niihin kohdistettujen ennakkoluulojen vuoksi. Molempien puolisoiden kuulumista haastavat lisäksi suomalaisessa yhteiskunnassa vallitseva rasismi ja maahanmuuttovastaisuus. Ei-kansalaisten kohdalla kuulumissuhteeseen vaikuttaa vahvemmin se, miten ympäröivät ihmiset mahdollistavat heidän kuulumisensa, mutta toisaalta he myös haastavat tätä vaikutusta esimerkiksi korostamalla muiden näkemyksistä riippumatonta, henkilökohtaista kuulumisen tunnettaan. Parit osoittavat vastarintaa rajallistamisen käytäntöjä kohtaan esimerkiksi kyseenalaistamalla liikkumisen rajoittamisen järjestelmiä, vähättelemällä kontrollin yhteiselämään ulottuvia vaikutuksia ja tekemällä kontrollia naurunalaiseksi huumorin, liioittelun ja ironian keinoin.

Petteri Orpon hallituksen toteuttamat maahanmuuttopoliittiset muutokset ilmenivät toistuvasti haastatteluissa huolta herättävinä muutoksina, jotka lisäävät epävarmuutta ja vaikeuttavat Suomeen kiinnittymistä ja kuulumista maahanmuuttokontrollia kohtaavien ihmisten keskuudessa. Tutkimus tuo esiin, kuinka laajasti maahanmuuttokontrolli vaikuttaa yhteiskunnassamme. Kontrollin kokemusten ja vaikutusten leviäminen lähisuhteissa häivyttää jakoa ei-kansalaiseen ja kansalaiseen, ja täten maahanmuuttokontrollin vaikutuksia olisikin syytä tarkastella myös maahanmuuttoaihetta laajempana yhteiskuntaan vaikuttavana ilmiönä.