Työturvallisuusrikos tutkintailmoituksessa : Poliisin kirjaamat tapaukset vuonna 2013
Santonen, Tapio (2025-08-07)
Työturvallisuusrikos tutkintailmoituksessa : Poliisin kirjaamat tapaukset vuonna 2013
(07.08.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090193644
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090193644
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan poliisin tietoon tulleita työturvallisuusrikoksia, ja sitä miten nämä tapaukset on kirjattu tutkintailmoituksiin. Tarkastelun kohteena ovat syyttäjälle siirtyneiden tapausten tutkintailmoitusten tietosisältö ja sen systemaattisuus. Aineistona on vuonna 20213 tapahtuneiden työturvallisuusrikosten tutkintailmoitukset. Tutkimusote on määrällinen, ja analyysissä hyödynnetään myös oikeussosiologista ja kriminologista näkökulmaa.
Keskinen tutkimuskysymys on, millä tavoin työturvallisuustapaukset tulevat poliisin tietoon ja ketkä ilmoituksia tekevät. Lisäksi analysoin, kuinka kattavasti tutkintailmoituksiin kirjataan tietoa esimerkiksi uhrin vammoista, ilmoituksista aluehallintovirastolle ja syyttäjälle sekä esitutkintotoimista kuten valokuvaamisesta. Lisäksi aineistoa verrataan Alvesalo-Jauhiaisen tutkimukseen (2006).
Tulosten perusteella suurin osa työturvallisuustapauksista tuli poliisin tietoon työsuojeluviranomaisten kautta. Työnantajan rooli ilmoittajana oli vähäinen. Vertailu vuoden 2003 aineistoon osoittaa, että työsuojeluviranomaisten osuus ilmoituksista on kasvanut huomattavasti. Aluehallintovirasto on keskeinen yhteistyöviranomainen. Poliisi pyytää työtapaturmista aluehallintoviraston lausuntoa esitutkinnassa. Lisäksi aluehallintovirasto ottaa vastaan ilmoituksia työnantajalta.
Tutkimuksessa havaittiin poliisin tutkintailmoituksissa olevien tietojen kirjaamisessa puutteita. Ilmoittajaa ei ollut merkitty yli puolessa tapauksessa lainkaan. Lisäksi tutkintailmoituksesta puuttui usein keskeisiä tietoja, kuten ilmoituksia syyttäjälle tai aluehallintovirastolle. Näillä puutteilla on vaikutusta sekä oikeudelliseen arviointiin että tilastolliseen tutkimukseen. Lisäksi kirjaamispuutteet voivat tuottaa rakenteellista piilorikollisuutta, jolloin tapahtumat eivät näy tilastoissa.
Rikosoikeudellisen vastuun jakautuminen ei rajoittunut yksin työntekijä- tai työnjohtotasolle vaan vastuulliseksi epäiltiin myös ylimmän johdon edustajia. Havainnot osoittavat, että vastuu voi ulottua myös organisaatioiden ylimpiin rakenteisiin.
Tutkielman rajoitteita ovat aineiston ajallinen rajallisuus ja yksipuolisuus: se koostuu vain poliisin kirjauksista eikä aina sisällä muiden viranomaisten näkökulmia. Lisäksi kirjausten puutteellisuus rajoittaa havaintojen yleistettävyyttä. Tästä huolimatta tutkielma tuo esiin tärkeitä havaintoja työturvallisuusrikosten käsittelystä, kirjaamiskäytännöistä ja poliisin roolista osana rikosprosessin alkuvaihetta.
Keskinen tutkimuskysymys on, millä tavoin työturvallisuustapaukset tulevat poliisin tietoon ja ketkä ilmoituksia tekevät. Lisäksi analysoin, kuinka kattavasti tutkintailmoituksiin kirjataan tietoa esimerkiksi uhrin vammoista, ilmoituksista aluehallintovirastolle ja syyttäjälle sekä esitutkintotoimista kuten valokuvaamisesta. Lisäksi aineistoa verrataan Alvesalo-Jauhiaisen tutkimukseen (2006).
Tulosten perusteella suurin osa työturvallisuustapauksista tuli poliisin tietoon työsuojeluviranomaisten kautta. Työnantajan rooli ilmoittajana oli vähäinen. Vertailu vuoden 2003 aineistoon osoittaa, että työsuojeluviranomaisten osuus ilmoituksista on kasvanut huomattavasti. Aluehallintovirasto on keskeinen yhteistyöviranomainen. Poliisi pyytää työtapaturmista aluehallintoviraston lausuntoa esitutkinnassa. Lisäksi aluehallintovirasto ottaa vastaan ilmoituksia työnantajalta.
Tutkimuksessa havaittiin poliisin tutkintailmoituksissa olevien tietojen kirjaamisessa puutteita. Ilmoittajaa ei ollut merkitty yli puolessa tapauksessa lainkaan. Lisäksi tutkintailmoituksesta puuttui usein keskeisiä tietoja, kuten ilmoituksia syyttäjälle tai aluehallintovirastolle. Näillä puutteilla on vaikutusta sekä oikeudelliseen arviointiin että tilastolliseen tutkimukseen. Lisäksi kirjaamispuutteet voivat tuottaa rakenteellista piilorikollisuutta, jolloin tapahtumat eivät näy tilastoissa.
Rikosoikeudellisen vastuun jakautuminen ei rajoittunut yksin työntekijä- tai työnjohtotasolle vaan vastuulliseksi epäiltiin myös ylimmän johdon edustajia. Havainnot osoittavat, että vastuu voi ulottua myös organisaatioiden ylimpiin rakenteisiin.
Tutkielman rajoitteita ovat aineiston ajallinen rajallisuus ja yksipuolisuus: se koostuu vain poliisin kirjauksista eikä aina sisällä muiden viranomaisten näkökulmia. Lisäksi kirjausten puutteellisuus rajoittaa havaintojen yleistettävyyttä. Tästä huolimatta tutkielma tuo esiin tärkeitä havaintoja työturvallisuusrikosten käsittelystä, kirjaamiskäytännöistä ja poliisin roolista osana rikosprosessin alkuvaihetta.