Maankaatopaikat ympäristöllisessä lupasääntelyssä – erityisesti uuden rakentamislain mukaan
Pennanen, Laura (2025-08-25)
Maankaatopaikat ympäristöllisessä lupasääntelyssä – erityisesti uuden rakentamislain mukaan
(25.08.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090193481
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090193481
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on maankaatopaikkojen asema ympäristöllisessä lupasääntelyssä. Kohteena on yhtäältä uuden rakentamislain mukainen rakentamislupa ja toisaalta yleispiirteisemmällä tasolla maankaatopaikkoihin soveltuva lainsäädäntö sekä lupatarpeet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, tarvitaanko maankaatopaikan perustamiseen rakentamislupa, ja jos, niin mitkä ovat luvan myöntämisen edellytykset. Tämä edellyttää niin rakentamislain soveltamisalan tarkastelua kuin maankaatopaikkojen toiminnallisuuden hahmottamistakin. Viimeksi mainitussa keskeiseksi nousee etenkin maankaatopaikoille soveltuvien ainesten määrittäminen.
Tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Käyttämäni aineisto perustuu ensi sijassa lainsäädäntöön ja sen esitöihin, oikeuskirjallisuuteen sekä -käytäntöön. Tulosten tavoittamiseksi tutkielmassa käytetään avuksi myös ympäristöministeriön muistiota sekä muuta aineistoa. Tutkimus on ajankohtainen katsanto voimassa olevaan oikeuteen ja pyrkii selventämään tämänhetkistä maankaatopaikkojen sääntelyä sekä ympäristöllisiä lupatarpeita.
Tutkimus on tärkeä, koska maankaatopaikan rakentamisluvan tarvetta ei ole vielä uuden lainsäädännön valossa tutkittu. Aihe on ajankohtainen, sillä maankaatopaikat ovat olleet viime aikoina uutisoinnissa esillä ja uusi rakentamislaki astui voimaan tämän vuoden alusta. Lakiuudistuksen myötä rakentamista koskeva lupajärjestelmä muuttui ja uusi lupamuoto herättääkin monia tulkintakysymyksiä. Luvan soveltuminen maankaatopaikan perustamiseen on tarpeellista selvittää.
Tutkimustuloksena maankaatopaikkojen sääntely on hajanaista ja lupatarpeet sekä niiden soveltaminen tapauskohtaista. Rakentamislaki soveltuu maankaatopaikkoihin ja rakentamisluvanvaraisuus voisi pohjautua rakentamislain 42 §:n 2 momenttiin, mikäli lupaa ei rakentamislain 42 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan edellytettäisi. Johtopäätöksenä siten maankaatopaikkaa perustettaessa hankkeeseen ryhtyvän tulisi hakea muiden lupien ohella myös rakentamislupaa. Maankaatopaikan rakentamisluvan myöntämistä koskevassa oikeusharkinnassa arvioitavaksi tulevat etenkin sijoittamisen edellytykset.
Tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Käyttämäni aineisto perustuu ensi sijassa lainsäädäntöön ja sen esitöihin, oikeuskirjallisuuteen sekä -käytäntöön. Tulosten tavoittamiseksi tutkielmassa käytetään avuksi myös ympäristöministeriön muistiota sekä muuta aineistoa. Tutkimus on ajankohtainen katsanto voimassa olevaan oikeuteen ja pyrkii selventämään tämänhetkistä maankaatopaikkojen sääntelyä sekä ympäristöllisiä lupatarpeita.
Tutkimus on tärkeä, koska maankaatopaikan rakentamisluvan tarvetta ei ole vielä uuden lainsäädännön valossa tutkittu. Aihe on ajankohtainen, sillä maankaatopaikat ovat olleet viime aikoina uutisoinnissa esillä ja uusi rakentamislaki astui voimaan tämän vuoden alusta. Lakiuudistuksen myötä rakentamista koskeva lupajärjestelmä muuttui ja uusi lupamuoto herättääkin monia tulkintakysymyksiä. Luvan soveltuminen maankaatopaikan perustamiseen on tarpeellista selvittää.
Tutkimustuloksena maankaatopaikkojen sääntely on hajanaista ja lupatarpeet sekä niiden soveltaminen tapauskohtaista. Rakentamislaki soveltuu maankaatopaikkoihin ja rakentamisluvanvaraisuus voisi pohjautua rakentamislain 42 §:n 2 momenttiin, mikäli lupaa ei rakentamislain 42 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan edellytettäisi. Johtopäätöksenä siten maankaatopaikkaa perustettaessa hankkeeseen ryhtyvän tulisi hakea muiden lupien ohella myös rakentamislupaa. Maankaatopaikan rakentamisluvan myöntämistä koskevassa oikeusharkinnassa arvioitavaksi tulevat etenkin sijoittamisen edellytykset.