The Stability and Protective Role of Trait Resilience in Mental Health During Early Parenthood: the FinnBrain Birth Cohort Study

Abstract

Trait resilience refers to a characteristic that enables individuals to navigate challenges and overcome adversities. There is limited research on the nature of trait resilience, for example regarding its stability over time. Instead, substantial evidence indicates that trait resilience is associated with better mental health. An increasing number of studies have focused on parents’ resilience, particularly in mothers, while research on fathers remains limited. This thesis examines, in mothers and fathers, the associations between trait resilience and mental health, the stability of trait resilience, and its associations with a biological factor related to distress symptoms, namely telomeres. The sample was drawn from the FinnBrain Birth Cohort Study with sample sizes ranging from 700 to 5000 parents across three separate studies. The aims were to investigate: 1) the associations between trait resilience, adverse childhood experiences (ACEs), and distress symptoms (Study I); 2) whether telomere length is associated with trait resilience, ACEs, or distress symptoms (Study II); and 3) the stability of trait resilience over a six-year period and its associations with stressful life events (Study III). The results showed that trait resilience was consistently associated with lower levels of depressive and anxiety symptoms regardless of ACEs or stressful life events. Furthermore, trait resilience demonstrated stability from pregnancy to five years postpartum, while also showing some susceptibility to change. Stressful life events during this period did not moderate this association and were not associated with trait resilience. Additionally, no associations were found between trait resilience and telomere length, ACEs, or depressive and anxiety symptoms. Trait resilience may play a significant role in the mental health of both mothers and fathers that offers protection against depressive and anxiety symptoms. Its persistent nature, and, on the other hand, its susceptibility to change make it a valuable target for support and development. Utilizing trait resilience in mental health work with parents may support a more holistic approach to their care and support.

Piirreresilienssillä viitataan ominaisuuteen, joka auttaa yksilöä kohtaamaan ja selviytymään vastoinkäymisistä. Piirreresilienssin on havaittu olevan johdonmukaisesti yhteydessä parempaan mielenterveyteen. Sen sijaan sen luonnetta, kuten sen pysyvyyttä, koskeva tutkimus on vasta lisääntymässä. Raskausaika ja varhainen vanhemmuus ovat muutosten ja haasteiden aikaa, mikä tekee niistä kiinnostavan ajanjakson piirreresilienssin tarkastelulle. Viime vuosina näihin ajanjaksoihin kohdistuva resilienssitutkimus on lisääntynyt, joskin isät ovat jääneet vähälle huomiolle. Tässä väitöskirjassa tutkittiin äitien ja isien piirreresilienssin ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä, piirreresilienssin pysyvyyttä sekä sen yhteyksiä stressioireiluun yhdistettyyn biologiseen tekijään, telomeereihin. Väitöstyön tutkimusotos oli osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, ja otoskoot eri osatutkimuksissa vaihtelivat 700-5000 vanhemman välillä. Tavoitteina oli tutkia 1) piirreresilienssin, psyykkisen oireilun (masennus- ja ahdistusoireiden) ja varhaisten haitallisten kokemusten (ACE-kokemusten) välisiä yhteyksiä (tutkimus I), 2) telomeerien pituuden yhteyksiä piirreresilienssiin, psyykkiseen oireiluun ja ACE-kokemuksiin (tutkimus II), sekä 3) piirreresilienssin pysyvyyttä kuuden vuoden seurannassa, sekä sen yhteyksiä kuormittaviin elämäntapahtumiin ja psyykkiseen oireiluun (tutkimus III). Tulokset osoittivat, että piirreresilienssi oli systemaattisesti yhteydessä vähäisempään masennus- ja ahdistusoireiluun riippumatta ACE-kokemuksista tai kuormittavista elämäntapahtumista. Piirreresilienssi osoitti kuuden vuoden seurannassa merkittävää pysyvyyttä, mutta myös alttiutta muutokselle. Kuormittavat elämäntapahtumat eivät vaikuttaneet piirreresilienssin pysyvyyteen. Vastoin hypoteeseja telomeerien pituus ei ollut yhteydessä piirreresilienssiin, ACE-kokemuksiin eikä psyykkiseen oireiluun. Piirreresilienssin merkitys sekä äitien että isien mielenterveydessä näyttää vakuuttavalta sen ollessa yhteydessä vähäisempään masennus- ja ahdistusoireiluun. Sen mahdollinen pysyvyys tekee siitä tavoittelemisen arvoisen ominaisuuden, ja toisaalta muutosalttius kiinnostavan kohteen mielenterveystyössä. Piirreresilienssin huomioiminen voi edistää vanhempien kokonaisvaltaista kohtaamista ja tukemista.