The Stability and Protective Role of Trait Resilience in Mental Health During Early Parenthood: the FinnBrain Birth Cohort Study
Mondolin, Viivi (2025-09-03)
The Stability and Protective Role of Trait Resilience in Mental Health During Early Parenthood: the FinnBrain Birth Cohort Study
Mondolin, Viivi
(03.09.2025)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0310-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0310-8
Kuvaus
ei tietoa saavutettavuudesta
Tiivistelmä
Piirreresilienssillä viitataan ominaisuuteen, joka auttaa yksilöä kohtaamaan ja selviytymään vastoinkäymisistä. Piirreresilienssin on havaittu olevan johdonmukaisesti yhteydessä parempaan mielenterveyteen. Sen sijaan sen luonnetta, kuten sen pysyvyyttä, koskeva tutkimus on vasta lisääntymässä. Raskausaika ja varhainen vanhemmuus ovat muutosten ja haasteiden aikaa, mikä tekee niistä kiinnostavan ajanjakson piirreresilienssin tarkastelulle. Viime vuosina näihin ajanjaksoihin
kohdistuva resilienssitutkimus on lisääntynyt, joskin isät ovat jääneet vähälle huomiolle. Tässä väitöskirjassa tutkittiin äitien ja isien piirreresilienssin ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä, piirreresilienssin pysyvyyttä sekä sen yhteyksiä stressioireiluun yhdistettyyn biologiseen tekijään, telomeereihin. Väitöstyön tutkimusotos oli osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, ja otoskoot eri osatutkimuksissa vaihtelivat 700-5000 vanhemman välillä. Tavoitteina oli tutkia 1) piirreresilienssin, psyykkisen oireilun (masennus- ja ahdistusoireiden) ja varhaisten haitallisten kokemusten (ACE-kokemusten) välisiä yhteyksiä (tutkimus I), 2) telomeerien pituuden yhteyksiä piirreresilienssiin, psyykkiseen oireiluun ja ACE-kokemuksiin (tutkimus II), sekä 3) piirreresilienssin pysyvyyttä kuuden vuoden seurannassa, sekä sen yhteyksiä kuormittaviin elämäntapahtumiin ja psyykkiseen oireiluun (tutkimus III). Tulokset osoittivat, että piirreresilienssi oli systemaattisesti yhteydessä vähäisempään masennus- ja ahdistusoireiluun riippumatta ACE-kokemuksista tai kuormittavista elämäntapahtumista. Piirreresilienssi osoitti kuuden vuoden seurannassa merkittävää pysyvyyttä, mutta myös alttiutta muutokselle. Kuormittavat elämäntapahtumat eivät vaikuttaneet piirreresilienssin pysyvyyteen. Vastoin hypoteeseja telomeerien pituus ei ollut yhteydessä piirreresilienssiin, ACE-kokemuksiin eikä psyykkiseen oireiluun. Piirreresilienssin merkitys sekä äitien että isien mielenterveydessä näyttää vakuuttavalta sen ollessa yhteydessä vähäisempään masennus- ja ahdistusoireiluun. Sen mahdollinen pysyvyys tekee siitä tavoittelemisen arvoisen ominaisuuden, ja toisaalta muutosalttius kiinnostavan kohteen mielenterveystyössä. Piirreresilienssin huomioiminen voi edistää vanhempien kokonaisvaltaista kohtaamista ja tukemista.
kohdistuva resilienssitutkimus on lisääntynyt, joskin isät ovat jääneet vähälle huomiolle. Tässä väitöskirjassa tutkittiin äitien ja isien piirreresilienssin ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä, piirreresilienssin pysyvyyttä sekä sen yhteyksiä stressioireiluun yhdistettyyn biologiseen tekijään, telomeereihin. Väitöstyön tutkimusotos oli osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, ja otoskoot eri osatutkimuksissa vaihtelivat 700-5000 vanhemman välillä. Tavoitteina oli tutkia 1) piirreresilienssin, psyykkisen oireilun (masennus- ja ahdistusoireiden) ja varhaisten haitallisten kokemusten (ACE-kokemusten) välisiä yhteyksiä (tutkimus I), 2) telomeerien pituuden yhteyksiä piirreresilienssiin, psyykkiseen oireiluun ja ACE-kokemuksiin (tutkimus II), sekä 3) piirreresilienssin pysyvyyttä kuuden vuoden seurannassa, sekä sen yhteyksiä kuormittaviin elämäntapahtumiin ja psyykkiseen oireiluun (tutkimus III). Tulokset osoittivat, että piirreresilienssi oli systemaattisesti yhteydessä vähäisempään masennus- ja ahdistusoireiluun riippumatta ACE-kokemuksista tai kuormittavista elämäntapahtumista. Piirreresilienssi osoitti kuuden vuoden seurannassa merkittävää pysyvyyttä, mutta myös alttiutta muutokselle. Kuormittavat elämäntapahtumat eivät vaikuttaneet piirreresilienssin pysyvyyteen. Vastoin hypoteeseja telomeerien pituus ei ollut yhteydessä piirreresilienssiin, ACE-kokemuksiin eikä psyykkiseen oireiluun. Piirreresilienssin merkitys sekä äitien että isien mielenterveydessä näyttää vakuuttavalta sen ollessa yhteydessä vähäisempään masennus- ja ahdistusoireiluun. Sen mahdollinen pysyvyys tekee siitä tavoittelemisen arvoisen ominaisuuden, ja toisaalta muutosalttius kiinnostavan kohteen mielenterveystyössä. Piirreresilienssin huomioiminen voi edistää vanhempien kokonaisvaltaista kohtaamista ja tukemista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2980]