Näkökulmia Euroopan asuntokysymykseen 2020-luvulla: Keskustelunavaus

Abstract

Asuminen on noussut Euroopassa poliittisen päätöksenteon keskeiseksi huolenaiheeksi. Esimerkiksi Euroopan Unionin syksyllä perustama erityiskomitea puhuu jo asuntokriisistä. Asumisesta on Suomessakin tarve keskustella yhteiskunnallisesti. Tässä keskustelupaperissa joukko suomalaisia asumisen tutkijoita pohtii asuntokysymyksen eri näkökulmia aiemman kansainvälisen, valtaosin yhteiskunta- ja sosiaalitieteellisen tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tavoitteemme on avata keskustelua asumiseen vaikuttavien poliittisten valintojen ja toimenpiteiden seurauksista kotitalouksille ja yhteiskuntaan sekä summata kansainvälisen tutkimuksen teemoja ja havaintoja asuntokysymyksestä Euroopassa. Nostamme esille kehityskulkuja ja ongelmakohtia sekä pohdimme, mihin Suomen asuntopolitiikassa kannattaisi havaintojen pohjalta erityisesti kiinnittää huomiota. Keskustelupaperi laadittiin alun perin ympäristöministeriön tilauksesta asuntopolitiikan kehittämisen tausta-aineistoksi. Se julkaistaan nyt Turun yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksen sarjassa, sillä arvioimme, että tekstit voivat kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Kirjoittajat vastaavat itse tekstien sisällöistä ja rajauksista.

Keskustelupaperi koostuu kuudesta luvusta ja kokoavasta loppupohdinnasta. Kirjoittajat ovat yhdessä todenneet valitut näkökulmat ajankohtaisiksi suomalaisessa asuntopoliittisessa keskustelussa ja valmistelussa. Lukujen aiheet käsittelevät julkisen sektorin roolia asuntopolitiikassa, yksityisen asuntorahoituksen kasvun merkitystä asuntokriisissä, asuntopolitiikan roolista asuinalueiden segregaatiokehitykselle Ruotsissa ja Suomessa, asuntopolitiikan vaihtoehtoja yleishyödyllisen asuntosektorin sisällä keskittyen vuokra- ja omistusasumisen välimalleihin sekä markkinavetoisen asuntopolitiikan vaikutuksia kotitalouksille.

Keskustelupaperin yhteenvetona voidaan todeta, että kansallisista eroista huolimatta asuntopolitiikan kehityskulkuja Euroopassa luonnehtii valtion vetäytyminen asuntopolitiikassa ja markkinavetoisuuden korostuminen. Tämä on näkynyt etenkin tarjontatukien vähenemisenä ja kysyntätukien, kuten asumistuen, merkityksen kasvuna. Julkisrahoitteista asuntotuotantoa on korvannut enenevissä määrin kansainvälisten pääomamarkkinoiden kautta rahoitettu, yksityinen asuntotuotanto.

Keskeisenä ongelmakohtana keskustelupaperissa nostetaan esille, että aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella markkinavetoisuuden painottuminen näyttää johtavan asumisen eriarvoisuuden kasvuun. Kehitys vaarantaa varsinkin haavoituttavassa asemassa olevien asukasryhmien asumisturvaa sekä heijastuu kasvavana segregaationa kaupunkialueilla. Asumisen ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta nykytilanne on ongelmallinen, sillä Yhdistyneiden kansakuntien mukaan valtioiden tulisi asuntostrategioissaan asettaa haavoittuvimmassa asemassa olevat asukkaat etusijalle. Kotitalouksien ohella asuntokriisillä on laajoja yhteiskunnallisia seurauksia, sillä toistuva ja pitkäaikainen asumiseen liittyvä epävarmuus voi osaltaan uhata myös EU:n demokratia- ja talouskasvutavoitteita. Asumisen eriarvoisuuden kärjistyminen eri Euroopan maissa näyttääkin luovan painetta julkisen sektorin roolin ja asuntopolitiikan painopisteiden uudelleenarvioinnille. Keskeistä olisi kehystää asuminen kokonaisvaltaisena kysymyksenä, jossa asumiseen liittyvät eri toimenpiteet ja politiikkalohkot tukevat toisiaan asumisen ihmisoikeuksien toteutumisessa.