Tunnustuksen peruuttamisen vaikutukset syyteneuvottelussa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan tunnustuksen peruuttamisen vaikutusta syyteneuvottelussa. Syyteneuvottelussa vastaajalla on oikeus missä tahansa menettelyn vaiheessa, mukaan lukien muutoksenhaku, peruuttaa tunnustuksensa. Tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, millaisia oikeudellisia vaikutuksia vastaajan tunnustuksen peruuttamisella on rikosasian käsittelyn ja syyttäjän, asianomistajan ja vastaajan kannalta. Syyteneuvottelun päätavoite on saada aikaan prosessiekonomisia säästöjä rikosprosessissa. Toiseksi tarkoituksena on tarkastella tunnustuksen peruuttamista suhteessa syyteneuvottelun tavoitteisiin, etenkin edellä mainittuun päätavoitteeseen. Kolmanneksi analysoidaan, millainen ongelma oikeus rajoittamattomaan tunnustuksen peruuttamiseen on ja tulisiko sitä rajoittaa. Tutkimuskysymyksiin vastataan pääasiassa lainopin keinoin hyödyntäen asiaa koskevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Kolmannen tutkimuskysymyksen osalta kyseessä on enemmänkin analyysiin perustuva kannanotto. Oikeuskirjallisuudessa ja muun muassa syyteneuvottelun kehittämistä käsitelleessä Oikeusministeriön selvitysraportissa vuodelta 2020 on ehdotettu tunnustuksen peruuttamisoikeuden rajoittamista. Peruuttamisoikeutta on pidetty ongelmallisena, koska sen on katsottu olevan esteenä syyteneuvottelumenettelyn laajemmalle käytölle ja heikentävän syyteneuvottelumenettelystä saatavia kustannussäästöjä. Yleisimmin on ehdotettu tunnustuksen peruuttamisoikeuden rajoittamista siten, ettei tunnustusta voisi perua enää tunnustamisoikeudenkäynnin jälkeen muutoksenhakuvaiheessa. Syyttäjien ja esitutkintaviranomaisten on työssään varauduttava tunnustuksen peruuttamiseen ja siitä aiheutuva lisätyö vähentää syyteneuvottelusta saatavia säästöjä. Etenkin muutoksenhakuvaiheessa tapahtuva tunnustuksen peruuttaminen pidentää asian oikeuskäsittelyn kestoa. Vastaajan näkökulmasta tunnustuksen peruuttaminen on keskeinen oikeusturvan tae, mutta sisältää myös riskin ankarammasta rangaistuksesta. Asianomistajan kannalta tunnustuksen peruuttamisen keskeisin vaikutus on rikosasian käsittelyn pidentyminen. Tutkielman perusteella tunnustuksen peruuttamisoikeus muutoksenhakuvaiheessa tai ylipäänsä ei kuitenkaan käytännössä vaikuta erityisen merkittävältä ongelmalta. Tunnustamisoikeudenkäynnissä annettaviin tuomioihin on haettu muutosta ylipäänsä kaikilla perusteilla hyvin vähän. Tunnustuksen peruuttamisoikeuden rajoittamisen tarkastelussa keskiössä on syyteneuvottelun prosessiekonomisten tavoitteiden ja vastaajan oikeusturvan välinen jännite. Tutkielman perusteella tunnustuksen peruuttamisoikeuden rajoittaminen olisi vakava riski vastaajan oikeusturvan kannalta. Syyteneuvotteluun liittyy väärien tunnustusten riski, ja tunnustusten oikeellisuuden ja vapaaehtoisuuden varmistamiseen tunnustamisoikeudenkäynneissä liittyy puutteita. Tämän vuoksi ehdotukseen tunnustuksen peruuttamisoikeuden rajaamisesta liittyy riski vastaajan oikeusturvan loukkaamisesta, mikä on tärkein syy suhtautua vallitsevassa tilanteessa ehdotukseen lähtökohtaisen kielteisesti.