Vauvojen ja lasten kuulontutkimuksen objektiiviset menetelmät ja niiden käyttöönotto

Abstract

Tässä lisensiaatintutkielmassa tarkastellaan vauvojen ja lasten kuulontutkimuksessa käytettäviä objektiivisia menetelmiä sekä niiden käyttöönottoon liittyviä käytännön haasteita suomalaisessa sairaalaympäristössä. Tutkimuksen keskiössä ovat ABR- (Auditory Brainstem Response) ja ASSR- (Auditory Steady-State Response) menetelmät, joita vertaillaan keskenään mittaustulosten, mittausaikojen sekä kliinisen käytettävyyden näkökulmista.

Tutkimusaineisto koostuu Satasairaalassa tehdyistä kliinisistä mittauksista sekä kuulontutkimuksia toteuttaneiden ammattilaisten haastatteluista. Tulosten perusteella molemmat menetelmät soveltuvat hyvin vauvojen ja pienten lasten kuulon arviointiin, mutta niiden käytössä havaittiin vaihtelua muun muassa mittausaikojen pituudessa ja kynnysmittausten tuloksissa. ABR-menetelmällä tehdyt mittaukset olivat kestoltaan lyhyempiä kuin ASSR-menetelmällä tehdyt, huolimatta siitä, että ASSR-menetelmällä voidaan mitata kumpaakin korvaa samanaikaisesti. Kuulokynnysten osalta ASSR-menetelmällä saatiin keskimäärin matalampia (parempi kuulo) kynnyksiä kuin ABR-menetelmällä. Mittaajat suosivat ABR-menetelmää vauvojen mittaamisessa ja ASSR-menetelmää lasten mittaamisessa, jos lapsen kuulon oletettiin lähetteen perusteella olevan normaali. Luujohtomittaukset tehtiin aina ABR-menetelmällä, joka todettiin paremmaksi myös peiteäänen käytön yhteydessä. Haastattelut toivat esiin tarpeen selkeille tutkimusprotokollille ja riittävälle koulutukselle, jotta menetelmät voitaisiin ottaa käyttöön sujuvasti myös yliopistosairaaloiden ulkopuolella.

Johtopäätöksenä esitetään, että sekä ABR- että ASSR-menetelmät ovat käyttökelpoisia ja toisiaan täydentäviä työkaluja vauvojen ja lasten kuulodiagnostiikassa. Jotta varhaisen diagnostiikan 1–3–6-periaate voisi toteutua tasavertaisesti eri hyvinvointialueilla, tulee objektiivisten menetelmien käyttöä yhdenmukaistaa ja laajentaa kansallisella tasolla.

Avainsanat: kuulontutkimus, ABR, ASSR, kuuloseula, kuulokynnys, OAE, neurologinen ABR, ANSD

This Licentiate thesis examines objective methods used in hearing assessment of infants and young children, as well as the practical challenges associated with their implementation in a Finnish hospital setting. The study focuses on the Auditory Brainstem Response (ABR) and Auditory Steady-State Response (ASSR) methods, comparing them in terms of measurement results, testing durations, and clinical usability.

The research material consists of clinical measurements conducted at Satasairaala and interviews with professionals who performed the hearing tests. Based on the results, both methods are well suited for evaluating hearing in infants and young children, though some variation was observed in aspects such as test durations and threshold measurement outcomes. ABR measurements were shorter in duration than those conducted using ASSR, despite the latter allowing simultaneous testing of both ears. On average, ASSR yielded lower (better) hearing thresholds compared to ABR. Testers preferred the ABR method for measuring infants and the ASSR method for children when normal hearing was expected based on the referral. Bone conduction measurements were always performed using the ABR method, which was also found to be more effective when masking noise was required. The interviews highlighted the need for clear testing protocols and sufficient training to enable the smooth adoption of these methods also outside university hospitals.

In conclusion, both ABR and ASSR are useful and complementary tools in paediatric audiological diagnostics. To ensure the equitable implementation of the early diagnostic 1–3–6 principle across different wellbeing services counties, the use of objective methods should be standardized and expanded on a national level.

Keywords: hearing assessment, ABR, ASSR, hearing screening, hearing threshold, OAE, neurological ABR, ANSD