Toivoton tapaus : Porin Isonsannan sahan kulttuuriperintöprosessi 1985–2024

Abstract

Tutkimukseni käsittelee elokuussa 2024 palaneen Isonsannan sahan kulttuuriperintöprosessia. Tutkimus edustaa akateemisen kulttuuriperinnön tutkimuksen käsitystä kulttuuriperinnöstä yhteisön ylläpitämänä merkityksenantoprosessina. Tavoitteeni on ymmärtää, miksi Isonsannan sahasta luovuttiin ja mitä kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi tunnistetulle saharakennukselle kävi. Tarkastelen kulttuuriperintöprosessia paikallislehden kirjoituksissa sekä erilaisissa viranomaisdokumenteissa ilmenevän identiteettityön kautta. Aineistona käytän Satakunnan Kansassa julkaistuja kirjoituksia vuosilta 2016¬–2024 sekä erilaisia viranomaisdokumentteja, kuten inventointeja, kaava-aineistoa ja asiantuntijahaastattelua. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusmenetelmäni on temaattinen sisällönanalyysi. Analysoin aineistoani kulttuuriperinnön identiteettityökalujen avulla ja tarkastelen kulttuuriperintöprosessia rakennusperinnön kanonisaatioprosessina. Tutkimukseni vahvistaa, että rakennusperinnön vakiintuvat tulkinnat muuttuvat rakennukseen kohdistuvien intressien muuttuessa. Tulkinnoissa ja intresseissä tapahtuvien muutosten seurauksena rakennetun kulttuuriperinnön luopumiseen johtavat syyt ovat aika- ja kontekstisidonnaisia. Kulttuuriperintöyhteisön ja -instituutioiden rinnalla erilaiset sidosryhmät vaikuttavat kulttuuriperintöprosessiin, ja suojelun toteutumista ohjaavat usein taloudelliset kysymykset. Tutkimukseni vahvistaa käsitystä rakennuksen uuskäytön välttämättömyydestä suojelun onnistumiseksi. Isonsannan sahan haastava sijainti ja kompromissiratkaisujen löytämisen vaikeus johtivat rakennuksen käyttämättömyyteen sekä sahaan kiinnittyvän kulttuuriperintöyhteisön hajanaisuuteen ja osallisuuskokemusten puuttumiseen. Tutkimukseni keskeisin tulos on, että Isonsannan sahaan kiinnittyvältä kulttuuriperintöyhteisöltä puuttuvat osallisuuskokemukset heikensivät sahaan kohdistuvaa identiteettityötä. Heikentyneen identiteettityön seurauksena paikallisyhteisö luopui kulttuuriperinnöstä ensin pikku hiljaa ja saha sai tulkinnan ilkivallan symbolina. Sahan palon myötä kulttuuriperintöyhteisö purkautui ja perinnöstä luovuttiin kokonaan. Vaikka kulttuuriperintöyhteisöllä on jäljellä vielä paljon erilaisia muistoja ja historioita, ne eivät riitä korvaamaan yhteisön menettämää monumenttia ja maisemaa