Psykologisten mekanismien huomiointi asiantuntijaorganisaation digiprojektien muutosjohtamisessa

Abstract

Kiihtyvällä nopeudella etenevä digitalisaatio haastaa organisaatioita kehittämään toimintaansa. Tätä kehitystyötä tehdään tyypillisesti organisaatioissa erilaisten digiprojektien avulla, esimerkiksi tekoälysovellusten käyttöönottoon tähtäävillä projekteilla. Asiantuntijaorganisaatioissa näiden projektien muutosjohtamisen keskiössä on se, miten asiantuntijat reagoivat muutoksiin, onnistuvatko he muuttamaan toimintaansa sekä pysyykö uudenlainen toiminta yllä arjessa. Digiprojektien taustalla vaikuttaa joukko asiantuntijoiden ajattelua, tunteita ja toimintaa ohjaavia psykologisia mekanismeja, jotka lopulta ratkaisevat sen, kuinka hyvin muutos onnistuu. Nykypäivän kilpaillussa ja nopeasti kehittyvässä liiketoimintaympäristössä muutosjohtamisessa on löydettävä tasapaino vaikuttavuuden ja tehokkuuden välillä. Kaikkia käytänteitä ei voida hyödyntää yhtä laajasti, mutta kohdentamalla panoksia psykologisesti vaikuttaviin käytänteisiin, voidaan saavuttaa parempia lopputuloksia pienemmilläkin panostuksilla. Tämä pro gradu –tutkielma tarkastelee asiantuntijaorganisaation digiprojektien muutosjohtamista yksilön psykologisten mekanismien näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, miten digitalisaation mukanaan tuomat muutokset vaikuttavat asiantuntijoiden psykologisiin mekanismeihin; kyvykkyyteen, merkityksellisyyteen ja yhteenkuuluvuuteen, sekä millaisin muutosjohtamisen käytännöin näitä mekanismeja voidaan tukea digiprojekteissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena talous- ja palkkahallinnon asiantuntijaorganisaatiossa, jossa digitalisaation vaikutukset näkyvät konkreettisesti uusien teknologioiden käyttöönottona ja osaamisvaatimusten laajentumisena. Empiirinen aineisto koostui kyselytutkimuksesta ja avainhenkilöhaastatteluista. Aineiston analysointiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja teemoittelua. Teoreettisessa viitekehyksessä yhdistettiin psykologian, projektinhallinnan, organisaatiomuutoksen ja johtamisen tieteellistä tutkimusta ja tuotettiin uutta poikkitieteellistä ymmärrystä psykologisten mekanismien hyödyntämisestä asiantuntijaorganisaation digiprojektien muutosjohtamisessa. Asiantuntijaorganisaation erityispiirteinä tunnistettiin asiantuntijan autonomia, järjestelmien ja organisaatiokulttuurin yhteensopivuus, sekä etätyön tuomat haasteet yhteisöllisyydelle, jotka vaikuttavat osaltaan myös digiprojektien läpivientiin. Huomiota kiinnitettiin myös digiprojektien ominaisuuksiin, kuten jatkuvasti kehittyviin teknologioihin, teknologian ja asiantuntijoiden väliseen vastuunjakoon sekä dataohjautuvuuden vaikutuksiin. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä todetaan, että psykologisia mekanismeja huomioimalla, voidaan parantaa edellytyksiä muutosjohtamisen onnistumiselle asiantuntijaorganisaation digiprojekteissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että digiprojekteissa erityisesti vahva johtajuus, yhteisöllinen uuden oppiminen, avoin viestintä korostaen asiantuntijan henkilökohtaisia hyötyjä, osallistavat kehittämisen käytänteet, sekä symboliset teot, kuten pienten voittojen juhlistaminen, parantavat digiprojektien muutosjohtamisen onnistumisen mahdollisuuksia. Koulutusten suunnittelussa asiantuntijalähtöisyys sekä kokeilun, reflektoinnin ja käytännön soveltamisen tärkeys korostuvat. Lisäksi panostukset psykologiseen turvallisuuteen tukevat muutosten läpivientiä. Tutkimuksen rajoitteena oli poikittaisasetelma sekä empiirisen aineiston keruu yhdestä organisaatiosta. Tutkimus tarjoaa kuitenkin arvokkaan viitekehyksen jatkotutkimukselle sekä käytännön kehittämistyölle asiantuntijaorganisaatioissa. Tulosten perusteella voidaan arvioida nykyisiä muutosjohtamisen käytänteitä ja tarkastella, millaisin toimin psykologisia mekanismeja voitaisiin entistä paremmin huomioida digiprojekteissa.