Vyörynskis! Suomen kielen imitatiivien semantiikkaa
Toukovalkama, Kristiina (2025-08-20)
Vyörynskis! Suomen kielen imitatiivien semantiikkaa
(20.08.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092297105
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092297105
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee suomen kielen imitatiivien semantiikkaa. Imitatiivilla tarkoitetaan sanaa, joka jäljittelee ääntä tai liikettä (miau, viuh, kilin kolin). Tutkielmassani selvitän imitatiivien muodon ja merkitysten vakiintuneisuutta. Hyödynnän tutkimuksessani sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusotetta.
Tutkimusaineistoni olen kerännyt kyselyllä, jonka laatimisessa olen hyödyntänyt Aku Ankka -sarjakuvalehden imitatiiveja ja sarjakuvaruutuja. Kysely koostui kahdesta eri osiosta. Ensimmäisessä osiossa vastaajat keksivät merkityksen kuudelle kontekstistaan irrotetulle imitatiiville ja vastasivat lisäksi kahteen monivalintatehtävään, joissa heidän piti arvioida näiden kuuden imitatiivin ilmaiseman äänen korkeutta ja voimakkuutta. Toisessa tehtäväosiossa vastaajat taas keksivät itse sopivat imitatiivit viiteen eri sarjakuvaruutuun. Sain kyselyyni vastauksia 225 vastaajalta.
Aineistoa tarkastellessani olen jakanut ensimmäisen tehtäväosion imitatiiveja Anni Jääskeläisen esittämiin imitatiivikategorioihin. Olen myös asettanut imitatiivit kesy–villi-akselille, ja tähän sijoittumiseen on vaikuttanut sekä imitatiivin muoto että merkitys. Imitatiivien muodon ja merkityksen yhteyttä olen käsitellyt myös aikaisemman äännesymboliikkatutkimuksen valossa. Olen nostanut analyysissäni esiin imitatiivien yleisimpiä merkityskuvauksia ja esittänyt myös numeerista tietoa niiden esiintyvyydestä aineistossani. Lisäksi olen tarkastellut monivalintatehtävistä saatujen vastausten perusteella sitä, kuinka korkeaa ja voimakasta ääntä kukin imitatiivi kyselyni vastaajien mielestä kuvaa. Toista tehtäväosiota tarkastellessani huomio on kiinnittynyt edellistä enemmän imitatiivien muotoon. Olen tutkinut, mitkä äänteet kunkin tehtäväkohdan imitatiiveissa esiintyvät useimmin.
Analyysini perusteella kaikkein kesyimpiä imitatiiveja ensimmäisessä tehtäväosiossa olivat hauks ja vyörynskis. Nämä olivat siis kaikkein vakiintuneimpia. Muut ensimmäisen tehtäväosion imitatiivit, plulur, kra-paum, krlinks ja pauk pauks, osoittautuivat puolivilleiksi. Toisessa tehtäväosiossa vastaajat muodostivat imitatiiveja sekä puhtaan äännesymbolisin perustein että verbeistä takaperoisesti johtaen. Vastaajien keksimistä imitatiiveista oli löydettävissä äänteellistä säännönmukaisuutta, kun esimerkiksi šekin repimistä kuvattiin useimmiten jollakin r-alkuisella imitatiivilla ja selkään läpsäisyä taas l-alkuisella imitatiivilla. Tulokset osoittavat, että imitatiivien muoto ja merkitykset eivät ole sattumanvaraisia; yksikään kyselyni tehtäväkohdista ei ollut sellainen, ettei sen vastauksista olisi löytynyt lainkaan säännönmukaisuutta.
Jatkossa imitatiivien tutkimuksessa katseen voisi kääntää esimerkiksi siihen, käyttävätkö eri-ikäiset ihmiset imitatiiveja eri tavalla.
Tutkimusaineistoni olen kerännyt kyselyllä, jonka laatimisessa olen hyödyntänyt Aku Ankka -sarjakuvalehden imitatiiveja ja sarjakuvaruutuja. Kysely koostui kahdesta eri osiosta. Ensimmäisessä osiossa vastaajat keksivät merkityksen kuudelle kontekstistaan irrotetulle imitatiiville ja vastasivat lisäksi kahteen monivalintatehtävään, joissa heidän piti arvioida näiden kuuden imitatiivin ilmaiseman äänen korkeutta ja voimakkuutta. Toisessa tehtäväosiossa vastaajat taas keksivät itse sopivat imitatiivit viiteen eri sarjakuvaruutuun. Sain kyselyyni vastauksia 225 vastaajalta.
Aineistoa tarkastellessani olen jakanut ensimmäisen tehtäväosion imitatiiveja Anni Jääskeläisen esittämiin imitatiivikategorioihin. Olen myös asettanut imitatiivit kesy–villi-akselille, ja tähän sijoittumiseen on vaikuttanut sekä imitatiivin muoto että merkitys. Imitatiivien muodon ja merkityksen yhteyttä olen käsitellyt myös aikaisemman äännesymboliikkatutkimuksen valossa. Olen nostanut analyysissäni esiin imitatiivien yleisimpiä merkityskuvauksia ja esittänyt myös numeerista tietoa niiden esiintyvyydestä aineistossani. Lisäksi olen tarkastellut monivalintatehtävistä saatujen vastausten perusteella sitä, kuinka korkeaa ja voimakasta ääntä kukin imitatiivi kyselyni vastaajien mielestä kuvaa. Toista tehtäväosiota tarkastellessani huomio on kiinnittynyt edellistä enemmän imitatiivien muotoon. Olen tutkinut, mitkä äänteet kunkin tehtäväkohdan imitatiiveissa esiintyvät useimmin.
Analyysini perusteella kaikkein kesyimpiä imitatiiveja ensimmäisessä tehtäväosiossa olivat hauks ja vyörynskis. Nämä olivat siis kaikkein vakiintuneimpia. Muut ensimmäisen tehtäväosion imitatiivit, plulur, kra-paum, krlinks ja pauk pauks, osoittautuivat puolivilleiksi. Toisessa tehtäväosiossa vastaajat muodostivat imitatiiveja sekä puhtaan äännesymbolisin perustein että verbeistä takaperoisesti johtaen. Vastaajien keksimistä imitatiiveista oli löydettävissä äänteellistä säännönmukaisuutta, kun esimerkiksi šekin repimistä kuvattiin useimmiten jollakin r-alkuisella imitatiivilla ja selkään läpsäisyä taas l-alkuisella imitatiivilla. Tulokset osoittavat, että imitatiivien muoto ja merkitykset eivät ole sattumanvaraisia; yksikään kyselyni tehtäväkohdista ei ollut sellainen, ettei sen vastauksista olisi löytynyt lainkaan säännönmukaisuutta.
Jatkossa imitatiivien tutkimuksessa katseen voisi kääntää esimerkiksi siihen, käyttävätkö eri-ikäiset ihmiset imitatiiveja eri tavalla.