Suomalainen yhtiö eurooppalaisen vihreän joukkolainan liikkeeseenlaskijana : EU:n vihreitä joukkolainoja koskevan standardin velvoitteet suhteessa liikkeeseenlaskun hyötyihin
Mentula, Heidi (2025-08-26)
Suomalainen yhtiö eurooppalaisen vihreän joukkolainan liikkeeseenlaskijana : EU:n vihreitä joukkolainoja koskevan standardin velvoitteet suhteessa liikkeeseenlaskun hyötyihin
(26.08.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092297151
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092297151
Tiivistelmä
Kestävä rahoitus on muodostunut olennaiseksi osaksi ilmastonmuutoksen vastaisia toimia. EU on kehittänyt erinäisiä sääntelyinstrumentteja tukeakseen pääoman ohjautumista vihreän siirtymän hankkeisiin. Yksi tuore sääntelyinstrumentti on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2023/2631 eurooppalaisista vihreistä joukkolainoista ja ympäristön kannalta kestävinä markkinoitavia joukkolainoja ja kestävyyteen sidottuja joukkolainoja koskevasta valinnaisesta tietojen julkistamisesta. Kyseessä on vapaaehtoinen standardi, jota on sovellettu 21 päivästä joulukuuta 2024 lähtien. Vihreän joukkolainan liikkeeseenlaskijat, jotka noudattavat EU:n standardin velvoitteita, voivat käyttää joukkolainastaan nimitystä ”eurooppalainen vihreä joukkolaina” tai ”EuGB-joukkolaina”.
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella tätä EU:n standardia ja sen mukaisia EuGB-joukkolainoja liikkeeseen laskevan suomalaisen yhtiön näkökulmasta. Tarkoituksena on pyrkiä ensinnäkin selvittämään, minkälaisia velvoitteita EU:n standardi asettaa yhtiölle. Tutkielmassa todetaan, että EuGB-joukkolainan liikkeeseen laskeminen asettaa yhtiölle sellaisia yksityiskohtaisia velvoitteita varojen kohdentamiseen, tietojen julkistamiseen ja ulkopuoliseen arviointiin liittyen, jotka ovat tiukempia kuin aiempi markkinakäytäntö ja esimerkiksi The International Capital Market Associationin julkaisemat periaatteet.
Toiseksi pyritään erittelemään, minkälaisia hyötyjä EuGB-joukkolainan liikkeeseenlaskusta voidaan tunnistaa. EuGB-joukkolainan liikkeeseen laskemisesta voidaan tunnistaa useita strategisina ja taloudellisina pidettäviä hyötyjä. Lopuksi tutkielmassa pyritään punnitsemaan, missä suhteessa EU:n standardin velvoitteet ovat suhteessa näihin hyötyihin sen selvittämiseksi, voidaanko EuGBjoukkolainan liikkeeseenlasku nähdä yhtiöille kannattavana ottaen huomioon, että EU:n standardin velvoitteiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tutkielmassa kuitenkin huomataan, että EU:n standardin velvoitteiden noudattamisessa on havaittavissa myös haasteita. Velvoitteita on esimerkiksi luonnehdittu liian tiukoiksi, mikä rajaa soveltuvia hankkeita ja aiheuttaa yhtiöille esimerkiksi maineriskin. Lisäksi velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa yhtiöille muun muassa lisäkustannuksia sekä edellyttää ymmärrystä, osaamista ja resursseja. Näin ollen voidaan todeta, ettei EuGB-joukkolaina ole todennäköisesti kaikille yhtiöille soveltuva vaihtoehto, sillä etenkin pienille ja keskisuurille yhtiöille velvoitteiden noudattaminen saattaa koitua liian työlääksi hyötyihin nähden. Sen sijaan suuret yhtiöt, joilla on ympäristöstrategia ja sitä tukevat sisäiset toimintatavat kehitettyinä, saattavat saada EuGBjoukkolainasta hyödyllisen ja markkinoilla edukseen erottuvan kestävän rahoitusvälineen.
Tutkielman metodeiksi voidaan määrittää oikeusdogmatiikka ja ympäristöoikeudellinen arviointi- ja ohjauskeinotutkimus, mutta hyöty-haitta-analyysissa on tunnistettavissa myös oikeustaloustieteellisiä piirteitä ottaen huomioon EuGB-joukkolainan ominaispiirteet rahoitusvälineenä sekä sen, että tarkastelun kohteena ovat nimenomaan rahoitusta hankkivat yhtiöt. Tutkimuskysymykset ovat merkittäviä, sillä EU:n standardi on vapaaehtoinen sääntelyinstrumentti, jonka tehokkuus tulee riippumaan siitä, kuinka moni liikkeeseenlaskija kokee sen hyödylliseksi ja päättää soveltaa sitä laskiessaan liikkeeseen vihreän joukkolainan. Nimenomaan vapaaehtoisuuden vuoksi sääntelyn arviointi ja hyöty-haitta-analyysi ovat keskeisessä osassa tutkielmaa.
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella tätä EU:n standardia ja sen mukaisia EuGB-joukkolainoja liikkeeseen laskevan suomalaisen yhtiön näkökulmasta. Tarkoituksena on pyrkiä ensinnäkin selvittämään, minkälaisia velvoitteita EU:n standardi asettaa yhtiölle. Tutkielmassa todetaan, että EuGB-joukkolainan liikkeeseen laskeminen asettaa yhtiölle sellaisia yksityiskohtaisia velvoitteita varojen kohdentamiseen, tietojen julkistamiseen ja ulkopuoliseen arviointiin liittyen, jotka ovat tiukempia kuin aiempi markkinakäytäntö ja esimerkiksi The International Capital Market Associationin julkaisemat periaatteet.
Toiseksi pyritään erittelemään, minkälaisia hyötyjä EuGB-joukkolainan liikkeeseenlaskusta voidaan tunnistaa. EuGB-joukkolainan liikkeeseen laskemisesta voidaan tunnistaa useita strategisina ja taloudellisina pidettäviä hyötyjä. Lopuksi tutkielmassa pyritään punnitsemaan, missä suhteessa EU:n standardin velvoitteet ovat suhteessa näihin hyötyihin sen selvittämiseksi, voidaanko EuGBjoukkolainan liikkeeseenlasku nähdä yhtiöille kannattavana ottaen huomioon, että EU:n standardin velvoitteiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tutkielmassa kuitenkin huomataan, että EU:n standardin velvoitteiden noudattamisessa on havaittavissa myös haasteita. Velvoitteita on esimerkiksi luonnehdittu liian tiukoiksi, mikä rajaa soveltuvia hankkeita ja aiheuttaa yhtiöille esimerkiksi maineriskin. Lisäksi velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa yhtiöille muun muassa lisäkustannuksia sekä edellyttää ymmärrystä, osaamista ja resursseja. Näin ollen voidaan todeta, ettei EuGB-joukkolaina ole todennäköisesti kaikille yhtiöille soveltuva vaihtoehto, sillä etenkin pienille ja keskisuurille yhtiöille velvoitteiden noudattaminen saattaa koitua liian työlääksi hyötyihin nähden. Sen sijaan suuret yhtiöt, joilla on ympäristöstrategia ja sitä tukevat sisäiset toimintatavat kehitettyinä, saattavat saada EuGBjoukkolainasta hyödyllisen ja markkinoilla edukseen erottuvan kestävän rahoitusvälineen.
Tutkielman metodeiksi voidaan määrittää oikeusdogmatiikka ja ympäristöoikeudellinen arviointi- ja ohjauskeinotutkimus, mutta hyöty-haitta-analyysissa on tunnistettavissa myös oikeustaloustieteellisiä piirteitä ottaen huomioon EuGB-joukkolainan ominaispiirteet rahoitusvälineenä sekä sen, että tarkastelun kohteena ovat nimenomaan rahoitusta hankkivat yhtiöt. Tutkimuskysymykset ovat merkittäviä, sillä EU:n standardi on vapaaehtoinen sääntelyinstrumentti, jonka tehokkuus tulee riippumaan siitä, kuinka moni liikkeeseenlaskija kokee sen hyödylliseksi ja päättää soveltaa sitä laskiessaan liikkeeseen vihreän joukkolainan. Nimenomaan vapaaehtoisuuden vuoksi sääntelyn arviointi ja hyöty-haitta-analyysi ovat keskeisessä osassa tutkielmaa.