Kirjallisuuskatsaus huostaanoton jälkeisestä perheen jälleenyhdistämisestä huoltajien sitoutumisen näkökulmasta : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Entala, Moona (2025-09-18)
Kirjallisuuskatsaus huostaanoton jälkeisestä perheen jälleenyhdistämisestä huoltajien sitoutumisen näkökulmasta : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
(18.09.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092397739
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092397739
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan huostaanoton jälkeistä perheen jälleenyhdistämistä huoltajan sitoutumisen näkökulmasta. Tutkimus toteutetaan kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistona on kahdeksan vuosina 2019–2025 julkaistua vertaisarvioitua kansainvälistä artikkelia. Suomalaisia vertaisarvioituja tutkimuksia aiheesta ei toistaiseksi ole. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkielman tavoitteena on tuoda näkyväksi huoltajan sitoutumisen vaikutus perheen jälleenyhdistämisen onnistumiseen sekä tunnistaa sitoutumista edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisena huoltajien sitoutuminen näyttäytyy perheen jälleenyhdistämisen onnistumisessa huostaanoton jälkeen? ja 2) Millaisia huoltajien sitoutumista edistäviä ja estäviä tekijöitä voidaan paikantaa?
Tulokset osoittavat, että huoltajien sitoutumista voidaan vahvistaa selkeillä ja realistisilla tavoitteilla sekä työntekijöiden kunnioittavalla työotteella. Erityisen merkityksellistä on emotionaalinen sitoutuminen, joka luo lapselle turvallisuuden tunteen ja jatkuvuuden kokemuksen muutostilanteessa. Sitoutuminen ei näyttäydy vain huoltajan ominaisuutena, vaan se rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja palvelujärjestelmän kanssa ja voidaan ymmärtää prosessina yksittäisten tekojen sijaan. Huoltajan sitoutumisella tai sitoutumattomuudella on kauaskantoisia vaikutuksia, jotka voivat ulottua myös ylisukupolvisesti. Suomalaisessa lastensuojelussa noudatetaan lastensuojelulakia, joka määrittelee sijaishuollon asiakkuuden olevan väliaikainen ratkaisu ja sen tavoitteena on aina perheen jälleenyhdistäminen.
Tutkielman perusteella on tarpeen kehittää menetelmiä, jotka tukevat huoltajien emotionaalista sitoutumista lapseen sekä vahvistaa lastensuojelun resursseja, jotta työntekijöillä olisi paremmat mahdollisuudet tukea vanhempia ja tarjota selkeitä palveluja perheen jälleenyhdistämiseksi. Tulokset osoittavat myös tarpeen lisätä kotimaista tutkimusta huoltajien sitoutumisesta suomalaisessa lastensuojelujärjestelmässä sekä syventää ymmärrystä perheen jälleenyhdistämisen yksilöllisyydestä, tavoitteista ja suunnitelmallisuudesta. Jatkotutkimusta tarvitaan, jotta sosiaalityöntekijät voisivat arvioida perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuuksia entistä systemaattisemmin ilman, että huoltajien asema heikentyy esimerkiksi resurssipulan vuoksi.
Tutkielman tavoitteena on tuoda näkyväksi huoltajan sitoutumisen vaikutus perheen jälleenyhdistämisen onnistumiseen sekä tunnistaa sitoutumista edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisena huoltajien sitoutuminen näyttäytyy perheen jälleenyhdistämisen onnistumisessa huostaanoton jälkeen? ja 2) Millaisia huoltajien sitoutumista edistäviä ja estäviä tekijöitä voidaan paikantaa?
Tulokset osoittavat, että huoltajien sitoutumista voidaan vahvistaa selkeillä ja realistisilla tavoitteilla sekä työntekijöiden kunnioittavalla työotteella. Erityisen merkityksellistä on emotionaalinen sitoutuminen, joka luo lapselle turvallisuuden tunteen ja jatkuvuuden kokemuksen muutostilanteessa. Sitoutuminen ei näyttäydy vain huoltajan ominaisuutena, vaan se rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja palvelujärjestelmän kanssa ja voidaan ymmärtää prosessina yksittäisten tekojen sijaan. Huoltajan sitoutumisella tai sitoutumattomuudella on kauaskantoisia vaikutuksia, jotka voivat ulottua myös ylisukupolvisesti. Suomalaisessa lastensuojelussa noudatetaan lastensuojelulakia, joka määrittelee sijaishuollon asiakkuuden olevan väliaikainen ratkaisu ja sen tavoitteena on aina perheen jälleenyhdistäminen.
Tutkielman perusteella on tarpeen kehittää menetelmiä, jotka tukevat huoltajien emotionaalista sitoutumista lapseen sekä vahvistaa lastensuojelun resursseja, jotta työntekijöillä olisi paremmat mahdollisuudet tukea vanhempia ja tarjota selkeitä palveluja perheen jälleenyhdistämiseksi. Tulokset osoittavat myös tarpeen lisätä kotimaista tutkimusta huoltajien sitoutumisesta suomalaisessa lastensuojelujärjestelmässä sekä syventää ymmärrystä perheen jälleenyhdistämisen yksilöllisyydestä, tavoitteista ja suunnitelmallisuudesta. Jatkotutkimusta tarvitaan, jotta sosiaalityöntekijät voisivat arvioida perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuuksia entistä systemaattisemmin ilman, että huoltajien asema heikentyy esimerkiksi resurssipulan vuoksi.