Osakeyhtiön sivuuttaminen verotuksessa
Ruohomäki, Riia (2025-08-25)
Osakeyhtiön sivuuttaminen verotuksessa
(25.08.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092497898
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092497898
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan osakeyhtiön sivuuttamista verotuksessa. Tavoitteena on hahmottaa sivuuttamiskäytännön kehitystä ja syitä siinä tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkielmassa kuljetaan varhaisista oikeustapauksista kohti nykypäivää peilaten muutoksia yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten yrittäjyyden kehitykseen. Lisäksi arvioidaan sivuuttamiselle oikeuskäytännössä muodostuneita kriteereitä, niiden soveltumista nykyhetkeen sekä sivuuttamiskäytännön tarpeellisuutta tämän päivän oikeudellisessa viitekehyksessä.
Tutkimusmenetelmänä käytetään oikeusdogmaattista eli lainopillista menetelmää, jonka pääpaino on voimassa olevan oikeuden tulkinnassa ja systematisoinnissa. Pääasiallisena aineistona on käytetty oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta, sekä nykytilan kartoittamiseksi myös asiantuntija- ja yrittäjähaastatteluita.
Osakeyhtiön sivuuttaminen kuuluu verotusmenettelystä annetun lain 28§:n veron kiertämistä koskevan yleissäännöksen soveltamisalaan. Yhtiö voidaan sivuuttaa verotuksessa kokonaan, jos yhtiöitetty tulo katsotaan esimerkiksi osakkeenomistajan palkkatuloksi tai muuksi selvästi henkilökohtaiseksi tuloksi. Vaikka sivuuttamiskäytäntö on yhä olemassa, sen soveltaminen on harvinaistunut merkittävästi 2000- luvulla. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut painottuvat 1980–1990-luvuille, mutta sittemmin oikeuskäytännön muodostuminen on lakannut lähes kokonaan. Verohallinnon nykyinen linjaus on vakiintunut: sivuuttaminen on harvinaista ja poikkeuksellista. Nykyisin Verohallinto puuttuu sivuuttamisen keinoin lähinnä vain hyvin räikeisiin ja täysin keinotekoisiin järjestelyihin. Tavanomaisessa yritystoiminnassa sivuuttamisen riskiä ei siis käytännössä enää ole. Koko osakeyhtiömuodon sivuuttamisesta on pidettävä erillään yksittäistäisten tulovirtojen kohdistaminen työn suorittaneen henkilön palkkatuloksi. Kyseessä on silloin palkan ja työkorvauksen välinen rajanveto, mikä on selkeästi koko osakeyhtiön sivuuttamista yleisempää.
Tutkielman keskeinen tutkimustulos on, että pienosakeyhtiöiden suosion kasvun, yrittäjyyden muotojen monipuolistumisen sekä oikeuskäytännön kehityksen myötä myös Verohallinnon tulkintalinja sivuuttamiseen on muuttunut ja näin johtanut sivuuttamiskäytännön hiipumiseen.
Tutkimusmenetelmänä käytetään oikeusdogmaattista eli lainopillista menetelmää, jonka pääpaino on voimassa olevan oikeuden tulkinnassa ja systematisoinnissa. Pääasiallisena aineistona on käytetty oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta, sekä nykytilan kartoittamiseksi myös asiantuntija- ja yrittäjähaastatteluita.
Osakeyhtiön sivuuttaminen kuuluu verotusmenettelystä annetun lain 28§:n veron kiertämistä koskevan yleissäännöksen soveltamisalaan. Yhtiö voidaan sivuuttaa verotuksessa kokonaan, jos yhtiöitetty tulo katsotaan esimerkiksi osakkeenomistajan palkkatuloksi tai muuksi selvästi henkilökohtaiseksi tuloksi. Vaikka sivuuttamiskäytäntö on yhä olemassa, sen soveltaminen on harvinaistunut merkittävästi 2000- luvulla. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut painottuvat 1980–1990-luvuille, mutta sittemmin oikeuskäytännön muodostuminen on lakannut lähes kokonaan. Verohallinnon nykyinen linjaus on vakiintunut: sivuuttaminen on harvinaista ja poikkeuksellista. Nykyisin Verohallinto puuttuu sivuuttamisen keinoin lähinnä vain hyvin räikeisiin ja täysin keinotekoisiin järjestelyihin. Tavanomaisessa yritystoiminnassa sivuuttamisen riskiä ei siis käytännössä enää ole. Koko osakeyhtiömuodon sivuuttamisesta on pidettävä erillään yksittäistäisten tulovirtojen kohdistaminen työn suorittaneen henkilön palkkatuloksi. Kyseessä on silloin palkan ja työkorvauksen välinen rajanveto, mikä on selkeästi koko osakeyhtiön sivuuttamista yleisempää.
Tutkielman keskeinen tutkimustulos on, että pienosakeyhtiöiden suosion kasvun, yrittäjyyden muotojen monipuolistumisen sekä oikeuskäytännön kehityksen myötä myös Verohallinnon tulkintalinja sivuuttamiseen on muuttunut ja näin johtanut sivuuttamiskäytännön hiipumiseen.