Munuaisten vajaatoiminnan palliatiivinen hoito
Piippo, Sandra (2025-09-03)
Munuaisten vajaatoiminnan palliatiivinen hoito
(03.09.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092598227
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092598227
Tiivistelmä
Tämän syventävien opintojen opinnäytteen tarkoituksena on selvittää kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden palliatiivisen hoidon tarvetta ja toteutumista. Työ on toteutettu perehtymällä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen.
Palliatiivinen hoito kuuluu diagnoosista riippumatta kaikille parantumatonta tai henkeä uhkaavaa etenevää sairautta sairastaville. Kaksi kolmasosaa palliatiivista hoitoa tarvitsevista sairastaa ei- malignia kroonista sairautta. Munuaisten vajaatoiminnan esiintyvyys lisääntyy ja siten myös palliatiivisen hoidon tarve tässä potilasryhmässä tulee kasvamaan.
Munuaisten vajaatoiminta on aluksi oireeton ja löydetään usein seulontatutkimuksilla. Taudin loppuvaiheessa oireita, kuten väsymystä, kipua ja kutinaa, esiintyy kuitenkin runsaasti ja potilaiden elämänlaatu on heikentynyt. Fyysisiä ja psyykkisiä oireita tulee hoitaa tehokkaasti ja vastetta seuraten. Alentunut munuaisten toiminta täytyy huomioida lääkitystä suunniteltaessa ja lääkkeettömiä hoitokeinoja hyödyntää lääkityksen rinnalla.
Olennainen osa oireenmukaista hoitoa on dialyysistä pidättäytyminen tai siitä vetäytyminen, kun siitä ei arvioida olevan merkittävää hyötyä potilaalle. Hoitolinjaa suunniteltaessa otetaan huomioon hoidon valinnan vaikutus ennusteeseen, elämänlaatuun, oiretaakkaan ja toimintakykyyn sekä potilaan hoitotahto. Jo hoitoa suunniteltaessa tulisi laatia ennakoiva hoitosuunnitelma.
Lähestyvän kuoleman tunnistaminen ja ennusteen puheeksiotto vaikuttavat riittämättömiltä. Tutkimustietoa palliatiivisen hoidon vaikuttavuudesta ja nykytilasta tässä potilasryhmässä tarvitaan vielä lisää.
Palliatiivinen hoito kuuluu diagnoosista riippumatta kaikille parantumatonta tai henkeä uhkaavaa etenevää sairautta sairastaville. Kaksi kolmasosaa palliatiivista hoitoa tarvitsevista sairastaa ei- malignia kroonista sairautta. Munuaisten vajaatoiminnan esiintyvyys lisääntyy ja siten myös palliatiivisen hoidon tarve tässä potilasryhmässä tulee kasvamaan.
Munuaisten vajaatoiminta on aluksi oireeton ja löydetään usein seulontatutkimuksilla. Taudin loppuvaiheessa oireita, kuten väsymystä, kipua ja kutinaa, esiintyy kuitenkin runsaasti ja potilaiden elämänlaatu on heikentynyt. Fyysisiä ja psyykkisiä oireita tulee hoitaa tehokkaasti ja vastetta seuraten. Alentunut munuaisten toiminta täytyy huomioida lääkitystä suunniteltaessa ja lääkkeettömiä hoitokeinoja hyödyntää lääkityksen rinnalla.
Olennainen osa oireenmukaista hoitoa on dialyysistä pidättäytyminen tai siitä vetäytyminen, kun siitä ei arvioida olevan merkittävää hyötyä potilaalle. Hoitolinjaa suunniteltaessa otetaan huomioon hoidon valinnan vaikutus ennusteeseen, elämänlaatuun, oiretaakkaan ja toimintakykyyn sekä potilaan hoitotahto. Jo hoitoa suunniteltaessa tulisi laatia ennakoiva hoitosuunnitelma.
Lähestyvän kuoleman tunnistaminen ja ennusteen puheeksiotto vaikuttavat riittämättömiltä. Tutkimustietoa palliatiivisen hoidon vaikuttavuudesta ja nykytilasta tässä potilasryhmässä tarvitaan vielä lisää.