Etelä-Suomen myöhäissvekofenniset hiertovyöhykkeet
Koskinen, Matias (2025-09-25)
Etelä-Suomen myöhäissvekofenniset hiertovyöhykkeet
(25.09.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092698392
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092698392
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa käsitellään Etelä-Suomen myöhäissvekofennisten hiertovyöhykkeiden muodostumishistoriaa ja hiertovyöhykkeiden välisiä kytköksiä toisiinsa. Myöhäissvekofennisissä hiertovyöhykkeissä havaitaan deformaatiotapoja ja kinemaattisia indikaattoreita, jotka kertovat svekofennisen orogenian monivaiheisuudesta. Joistain käsitellyistä hiertovyöhykkeistä ja niiden välisistä kytköksistä toisiinsa on vaihtelevia näkemyksiä.
Fennoskandian kilven alueella tapahtunut svekofenninen orogenia on merkittävä geologinen tapahtuma, joka liittyy useiden saarikaarien ja mikromantereiden monivaiheisiin tapahtumiin. Svekofenninen orogenia alkoi mikromantereiden ja saarikaarten yhteenliittymisellä, jota seurasivat venyvä ja puristava orogeeninen vaihe ja viimeisenä orogeeninen romahdus.
Tutkielmassa käsiteltävät Etelä-Suomen myöhäissvekofenniset hiertovyöhykkeet ovat muodostuneet pääasiassa svekofenniseen orogeniaan kuuluvan Svekobaltian orogeniavaiheen (1,84–1,80 Ga) ja orogeenisen romahduksen (1,79–1,77 Ga) aikana. Monet Etelä-Suomen hiertovyöhykkeet osoittavat viitteitä useista deformaatiovaiheista, joissa deformaatio on ensin ollut duktiilimpaa ja muuttunut myöhemmin hauraammaksi. Osa hiertovyöhykkeistä sisältää jälkiä kinematiikaltaan vastakkaissuuntaisista hierroista, jotka on tulkittu jaksottaiseksi stressin purkautumiseksi ja uudelleenaktivoitumiseksi.
Etelä-Suomessa hiertovyöhykkeet muodostavat rakenteen, jossa kaksi pitkää itä-länsisuuntaista hiertovyöhykettä yhdistyvät toisiinsa niiden väliin muodostuneiden ~pohjoinen-etelä kulkevien, lyhyempien hiertovyöhykkeiden kautta. Itä-länsisuuntaiset hiertovyöhykkeet osoittavat pääasiassa oikeakätistä kulkusiirrosliikettä ja ~pohjois-eteläsuuntaiset hiertovyöhykkeet taas kätisyydeltään vaihtelevaa normaali- ja reverssiliikettä. Tämä viittaa kaksivaiheiseen
orogeniamalliin, jossa puristava liike muuttui venyväksi aiheuttaen orogeenisen romahduksen.
Fennoskandian kilven alueella tapahtunut svekofenninen orogenia on merkittävä geologinen tapahtuma, joka liittyy useiden saarikaarien ja mikromantereiden monivaiheisiin tapahtumiin. Svekofenninen orogenia alkoi mikromantereiden ja saarikaarten yhteenliittymisellä, jota seurasivat venyvä ja puristava orogeeninen vaihe ja viimeisenä orogeeninen romahdus.
Tutkielmassa käsiteltävät Etelä-Suomen myöhäissvekofenniset hiertovyöhykkeet ovat muodostuneet pääasiassa svekofenniseen orogeniaan kuuluvan Svekobaltian orogeniavaiheen (1,84–1,80 Ga) ja orogeenisen romahduksen (1,79–1,77 Ga) aikana. Monet Etelä-Suomen hiertovyöhykkeet osoittavat viitteitä useista deformaatiovaiheista, joissa deformaatio on ensin ollut duktiilimpaa ja muuttunut myöhemmin hauraammaksi. Osa hiertovyöhykkeistä sisältää jälkiä kinematiikaltaan vastakkaissuuntaisista hierroista, jotka on tulkittu jaksottaiseksi stressin purkautumiseksi ja uudelleenaktivoitumiseksi.
Etelä-Suomessa hiertovyöhykkeet muodostavat rakenteen, jossa kaksi pitkää itä-länsisuuntaista hiertovyöhykettä yhdistyvät toisiinsa niiden väliin muodostuneiden ~pohjoinen-etelä kulkevien, lyhyempien hiertovyöhykkeiden kautta. Itä-länsisuuntaiset hiertovyöhykkeet osoittavat pääasiassa oikeakätistä kulkusiirrosliikettä ja ~pohjois-eteläsuuntaiset hiertovyöhykkeet taas kätisyydeltään vaihtelevaa normaali- ja reverssiliikettä. Tämä viittaa kaksivaiheiseen
orogeniamalliin, jossa puristava liike muuttui venyväksi aiheuttaen orogeenisen romahduksen.