Diagnostisen ja interaktiivisen suoritusmittauksen käyttäytymisvaikutukset : Haastattelututkimus asiantuntijaorganisaatioiden työntekijöistä

Abstract

Yksi organisaatioiden johtajien keskeisimmistä haasteista on strategian kommunikointi kaikille organisaation tasoille ja ennen kaikkea henkilöstön toiminnan ohjaaminen strategian kannalta keskeisimpiin asioihin. Tätä varten on kehitetty erilaisia ohjausjärjestelmiä, joissa monessa suoritusmittarit ovat keskeisessä asemassa ja esimerkiksi monissa asiantuntijaorganisaatioissa myös yksittäisille työntekijöille on laadittu henkilökohtaisia suoritusmittausjärjestelmiä. Suoritusmittauksella voi kuitenkin olla joskus myös odottamattomia käyttäytymisvaikutuksia eikä tällöin sillä välttämättä saada aikaan toivottua käyttäytymistä organisaation työntekijöissä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisia käyttäytymisvaikutuksia on diagnostisella ja interaktiivisella sekä rahamääräisellä ja ei-rahamääräisellä suoritusmittauksella sekä mitä eroavaisuuksia tai yhtäläisyyksiä niiden aiheuttamissa käyttäytymisvaikutuksissa on asiantuntijaorganisaatioissa. Tutkimuksessa hyödynnetään toiminta-analyyttista tutkimusotetta ja empiirisen aineiston keruu toteutetaan puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla. Haastateltaviksi valittiin yhdeksän asiantuntijaa eri organisaatioista. Haastatteluiden avulla selvitetään haastateltavien suoritusmittausjärjestelmien käyttötapa ja tarkastellaan, minkälainen vaikutus niillä on haastateltavien motivaatioon, suoritusmittausjärjestelmän koettuun reiluuteen, työtyytyväisyyteen, lyhyen aikavälin priorisointiin ja luovuuteen. Tutkimuksessa kävi nopeasti ilmi, että suoritusmittareiden tai kokonaisten suoritusmittausjärjestelmien luokittelu diagnostiseksi tai interaktiiviseksi on erittäin haastavaa. Tämä johtuu siitä, että monen haastateltavan suoriutumisen arvioinnissa käytettiin monia erilaisia mittareita, jotka olivat hyvin erilaisia keskenään. Suurimmalla osalla haastateltavista oli suoriutumisen arvioinnissaan havaittavissa sekä diagnostisia että interaktiivisia piirteitä. Tyypillisesti vaikutti siltä, että vaikka haastateltavalla oli yksi tai useita diagnostisia suoritusmittareita, suoriutumisen arviointi ja mittareiden käsittely oman esihenkilön kanssa oli melko interaktiivista. Suoritusmittaus jaettiin tutkielmassa diagnostiseen ja interaktiiviseen suoritusmittaukseen sen perusteella, kummalle tyypillisiä piirteitä siinä esiintyi selkeämmin. Teemahaastatteluista kävi ilmi, että interaktiivisella suoritusmittauksella on tyypillisesti positiivinen vaikutus työntekijän motivaatioon, mutta diagnostiseen suoritusmittaukseen useammin liitetyn rahallisen palkitsemisen takia, sillä on vielä suurempi positiivinen vaikutus tai mahdollisesti myös negatiivinen vaikutus riippuen työntekijän mahdollisuudesta vaikuttaa mittarissa suoriutumiseen. Yleisesti ottaen interaktiivisella suoritusmittauksella vaikutti taas olevan diagnostista suoritusmittausta positiivisempi vaikutus suoritusmittausjärjestelmän koettuun reiluuteen, mutta kumpiakin piirteitä sisältävät järjestelmät koettiin kokonaisuudessaan reiluiksi. Lisäksi niin diagnostisella kuin interaktiivisellakin suoritusmittauksella oli tyypillisesti positiivinen tai neutraali vaikutus työtyytyväisyyteen. Diagnostinen suoritusmittaus monesti kasvatti työntekijöiden lyhyen aikavälin priorisointia, kun taas interaktiivinen suoritusmittaus ohjasi työntekijöitä suuremmalla todennäköisyydellä priorisoimaan organisaation pidemmän aikavälin etua. Lisäksi diagnostisella suoritusmittauksella koettiin jossain määrin olevan luovuutta rajoittavia vaikutuksia, kun taas interaktiivisella suoritusmittauksella oli joko positiivinen tai neutraali vaikutus luovuuteen.