"En tiedä mitään solidaarisempaa paikkaa tällä pallolla kuin Taizé" : Taizén ekumeeniseen kristilliseen luostariyhteisöön matkustavien pyhiinvaeltajien kokemuksia solidaarisuudesta
Niskakoski-Nurmi, Pauliina (2025-04-28)
"En tiedä mitään solidaarisempaa paikkaa tällä pallolla kuin Taizé" : Taizén ekumeeniseen kristilliseen luostariyhteisöön matkustavien pyhiinvaeltajien kokemuksia solidaarisuudesta
(28.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092698380
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092698380
Tiivistelmä
Burgundin osavaltiossa Etelä-Ranskassa sijaitsee ekumeeninen kristillinen Taizé-luostariyhteisö, johon pyhiinvaeltaa viikoittain jopa tuhansia pääosin nuoria aikuisia osallistumaan luostariyhteisön elämään: rukoushetkiin, käytännölliseen työntekoon, raamattuopetukseen sekä keskusteluihin erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa. Taizén pyhiinvaeltajien kokemuksia tutkineissa tutkimuksissa on todettu, että Taizéhen matkustavat kokevat luostariyhteisössä mm. yhteisöllisyyttä, hyväksyntää, rauhaa, rakkautta sekä oikeudenmukaisuutta.
Tässä pro gradu-tutkimuksessa keskitytään Taizén pyhiinvaeltajien kokemuksiin solidaarisuudesta luostariyhteisössä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia solidaarisuuden kokemuksia Taizé-luostarissa koetaan? 2) Millaisissa tilanteissa näitä kokemuksia koetaan? 3) Keitä tai ketä kohtaan näitä solidaarisuuden kokemuksia koetaan? ja 4) Millaisia merkityksiä näille Taizéssa koetuille solidaarisuuden kokemuksille annetaan?
Tutkimuksen aineistona on 23 Taizéssa vierailleen ihmisen teemakirjoitusvastausta sekä tutkijan oma autoetnografinen kenttäpäiväkirja, jonka hän kirjoitti viettäessään Taizéssa viikon kesällä 2024. Aineisto analysoidaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tutkimuksessa todetaan, että Taizéssa koetaan yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin, joka ilmenee suvaitsevaisuutena, toisten auttamisena ja huomioimisena sekä spontaaneina myönteisinä vuorovaikutustilanteina vieraiden ihmisten kanssa. Solidaarisuutta koetaan toisaalta niin yhteisön järjestämässä virallisessa ohjelmassa kuin sen ulkopuolellakin. Solidaarisuuden kokemukset kohdistuvat yhtäältä toisiin luostarissa kohdattuihin ihmisiin ja toisaalta laajempaan joukkoon, kuten kaikkiin maailman ihmisiin tai kaikkiin kristittyihin. Luostariyhteisössä koettujen solidaarisuuden kokemusten myötä pyhiinvaeltajien ihmiskuva sekä tulevaisuuskuva muuttuvat myönteisempään suuntaan. Pyhiinvaeltajat myös pyrkivät kokemusten jälkeen muuttamaan elämäntapojaan suvaitsevaisempaan, avarakatseisempaan ja empaattisempaan suuntaan.
Solidaarisuuden kokemuksia tulkitaan Edith ja Viktor Turnerin (1978) pyhiinvaelluksen liminoidin luonteen teorian sekä Gordon Allportin (1954) ryhmienvälisten ennakkoluulojen vähentymiseen liittyvän kontaktihypoteesin teorian kautta. Jatkotutkimusmahdollisuudeksi nousee mahdollisuus tutkia Taizén pyhiinvaeltajien uskonnollisen taustan ja arvotaustan vaikutusta solidaarisuuden kokemuksiin sekä luostariympäristössä vietetyn ajan merkitystä kokemusten synnyttämien uusien merkitysrakenteiden pysyvyydelle.
Tässä pro gradu-tutkimuksessa keskitytään Taizén pyhiinvaeltajien kokemuksiin solidaarisuudesta luostariyhteisössä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia solidaarisuuden kokemuksia Taizé-luostarissa koetaan? 2) Millaisissa tilanteissa näitä kokemuksia koetaan? 3) Keitä tai ketä kohtaan näitä solidaarisuuden kokemuksia koetaan? ja 4) Millaisia merkityksiä näille Taizéssa koetuille solidaarisuuden kokemuksille annetaan?
Tutkimuksen aineistona on 23 Taizéssa vierailleen ihmisen teemakirjoitusvastausta sekä tutkijan oma autoetnografinen kenttäpäiväkirja, jonka hän kirjoitti viettäessään Taizéssa viikon kesällä 2024. Aineisto analysoidaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tutkimuksessa todetaan, että Taizéssa koetaan yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin, joka ilmenee suvaitsevaisuutena, toisten auttamisena ja huomioimisena sekä spontaaneina myönteisinä vuorovaikutustilanteina vieraiden ihmisten kanssa. Solidaarisuutta koetaan toisaalta niin yhteisön järjestämässä virallisessa ohjelmassa kuin sen ulkopuolellakin. Solidaarisuuden kokemukset kohdistuvat yhtäältä toisiin luostarissa kohdattuihin ihmisiin ja toisaalta laajempaan joukkoon, kuten kaikkiin maailman ihmisiin tai kaikkiin kristittyihin. Luostariyhteisössä koettujen solidaarisuuden kokemusten myötä pyhiinvaeltajien ihmiskuva sekä tulevaisuuskuva muuttuvat myönteisempään suuntaan. Pyhiinvaeltajat myös pyrkivät kokemusten jälkeen muuttamaan elämäntapojaan suvaitsevaisempaan, avarakatseisempaan ja empaattisempaan suuntaan.
Solidaarisuuden kokemuksia tulkitaan Edith ja Viktor Turnerin (1978) pyhiinvaelluksen liminoidin luonteen teorian sekä Gordon Allportin (1954) ryhmienvälisten ennakkoluulojen vähentymiseen liittyvän kontaktihypoteesin teorian kautta. Jatkotutkimusmahdollisuudeksi nousee mahdollisuus tutkia Taizén pyhiinvaeltajien uskonnollisen taustan ja arvotaustan vaikutusta solidaarisuuden kokemuksiin sekä luostariympäristössä vietetyn ajan merkitystä kokemusten synnyttämien uusien merkitysrakenteiden pysyvyydelle.