Lastensuojelun ja peruskoulun välisen yhteistyön toteutuminen opettajien näkökulmasta
Tuomi, Veera (2025-09-17)
Lastensuojelun ja peruskoulun välisen yhteistyön toteutuminen opettajien näkökulmasta
(17.09.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100399654
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100399654
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa sitä, miten opettajat kokevat lastensuojelun kanssa tehtävän moniammatillisen yhteistyön. Tutkimuskysymyksilläni vastaan siihen, miltä yhteistyö, jossa kaksi eri ammattiryhmää kohtaavat, käytännössä näyttää opettajien kokemana kouluyhteisössä. Lisäksi tutkin, mitkä asiat opettajat kokevat estävän tai edistävän yhteistyötä lastensuojelun kanssa. Tutkielman aineistona on neljä yksilöhaastattelua, johon osallistui kolme yläkoulun erityisopettajaa ja yksi alakoulun luokanopettaja. Aineistona käytetyt haastattelut olen toteuttanut puolistrukturoidusti teemahaastatteluina. Aineiston analyysin olen toteuttanut tutkielmassa aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä.
Tutkielmani mukaan opettajille yhteistyö oli kouluarjessa tiedon antamista ja yhteydenpitoa lastensuojeluun, lastensuojeluilmoitusten tekemistä sekä verkostopalaverien järjestämistä ja niihin osallistumista. Yhteistyön määrä ja sen hyöy koettiin vaihtelevana. Tutkielmassani todetaan, että lastensuojelun kanssa tehtävässä yhteistyössä on haasteita. Yhteistyötä estää se, että peruskoulun opettajien ja lastensuojelun työntekijöiden välillä ei ole opettajien näkökulmasta toimivaa tiedonkulkua. Tiedon kulkua kuvataan haastatteluissa yksipuolisena tiedon antamisena lastensuojelun työntekijöille. Opettajat kokivat, ettei heillä ole riittävää tietoa lapsen tilanteesta koulussa. Lisäksi yhteistyötä estää se, että opettajat eivät tiedä tarpeeksi lastensuojelun toimintatavoista ja tukitoimista. Tiedon lisääminen nähtiin merkittävänä yhteistyön kehittämiseksi. Resurssit yhteistyön tekemiselle koettiin riittämättömiksi, koska opettajien kokemus oli, ettei lastensuojelussa ollut riittävästi aikaa toteuttaa yhteistyötä. Lisäksi yhteistyön toteuttaminen koulussa opettajien toimesta vaati erityisiä järjestelyitä toteutuakseen. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus oli yksi yhteistyötä vaikeuttava tekijä. Lisäksi yhteistyön roolit koettiin epäselviksi. Tutkielmani tulosten perusteella yhteistyötä edisti mahdollisuus matalan kynnyksen yhteydenpitoon ja se, että yhteydenpitoa oli oppilaan asioissa säännöllisesti. Kokemus siitä, että lastensuojelun työntekijät olivat tuttuja, edisti yhteistyötä. Yhteistyö koettiin myönteisenä, jos opettajien näkemyksiä kuultiin ja arvostettiin.
Jatkotutkimus aiheesta on tärkeää, koska haasteita moniammatillisessa yhteistyössä on edelleen. Moniammatillisen yhteistyön hyöty on tunnistettu, mutta sitä tulisi toteuttaa nykyistä paremmin. Tutkielmassa ehdotan, että yhteistyön toimintatapoja tulisi kehittää yhdessä molempien ammattiryhmien kesken ja toteutuakseen se tarvitsee myös vahvaa johtamista organisaatioiden tasolta.
Moniammatillinen yhteistyö tulisi huomioida sekä sosiaalityön että opettajien opinnoissa ja koulutuksissa paremmin ja selkeämmin tuoden opintoihin käytännön näkökulmaa.
Avainsanat: moniammatillinen yhteistyö, peruskoulu, lastensuojelu
Tutkielmani mukaan opettajille yhteistyö oli kouluarjessa tiedon antamista ja yhteydenpitoa lastensuojeluun, lastensuojeluilmoitusten tekemistä sekä verkostopalaverien järjestämistä ja niihin osallistumista. Yhteistyön määrä ja sen hyöy koettiin vaihtelevana. Tutkielmassani todetaan, että lastensuojelun kanssa tehtävässä yhteistyössä on haasteita. Yhteistyötä estää se, että peruskoulun opettajien ja lastensuojelun työntekijöiden välillä ei ole opettajien näkökulmasta toimivaa tiedonkulkua. Tiedon kulkua kuvataan haastatteluissa yksipuolisena tiedon antamisena lastensuojelun työntekijöille. Opettajat kokivat, ettei heillä ole riittävää tietoa lapsen tilanteesta koulussa. Lisäksi yhteistyötä estää se, että opettajat eivät tiedä tarpeeksi lastensuojelun toimintatavoista ja tukitoimista. Tiedon lisääminen nähtiin merkittävänä yhteistyön kehittämiseksi. Resurssit yhteistyön tekemiselle koettiin riittämättömiksi, koska opettajien kokemus oli, ettei lastensuojelussa ollut riittävästi aikaa toteuttaa yhteistyötä. Lisäksi yhteistyön toteuttaminen koulussa opettajien toimesta vaati erityisiä järjestelyitä toteutuakseen. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus oli yksi yhteistyötä vaikeuttava tekijä. Lisäksi yhteistyön roolit koettiin epäselviksi. Tutkielmani tulosten perusteella yhteistyötä edisti mahdollisuus matalan kynnyksen yhteydenpitoon ja se, että yhteydenpitoa oli oppilaan asioissa säännöllisesti. Kokemus siitä, että lastensuojelun työntekijät olivat tuttuja, edisti yhteistyötä. Yhteistyö koettiin myönteisenä, jos opettajien näkemyksiä kuultiin ja arvostettiin.
Jatkotutkimus aiheesta on tärkeää, koska haasteita moniammatillisessa yhteistyössä on edelleen. Moniammatillisen yhteistyön hyöty on tunnistettu, mutta sitä tulisi toteuttaa nykyistä paremmin. Tutkielmassa ehdotan, että yhteistyön toimintatapoja tulisi kehittää yhdessä molempien ammattiryhmien kesken ja toteutuakseen se tarvitsee myös vahvaa johtamista organisaatioiden tasolta.
Moniammatillinen yhteistyö tulisi huomioida sekä sosiaalityön että opettajien opinnoissa ja koulutuksissa paremmin ja selkeämmin tuoden opintoihin käytännön näkökulmaa.
Avainsanat: moniammatillinen yhteistyö, peruskoulu, lastensuojelu