Design principles for alternative futures of complex adaptive systems

Abstract

ABSTRACT

Societies are made of Complex Adaptive Systems (CAS) which have no central command or ownership and which self-organise through local interactions. Becoming aware of their possible futures is critical since they provide us food, energy, mobility, housing, democracy and much more. One of the main challenges in this mission is the innumerable set of future possibilities. A feasible number of manifestations of alternative futures (visions, futures images, scenarios) that can serve choices in the present is about a handful. How to reduce the diversity of future alternatives in a transparent, disciplined and systematic way, is the key challenge discussed in this research.

Design principles for alternative futures of CAS are provided as one solution for resolving the challenge. Design principles feature generic principles of creating manifestations of alternative futures on the frontier of diversity and confinement. They are related to choosing an appropriate level of abstraction, delimitation of the choice space and identification of new attractors for the systems. Six empirical studies illustrate application of the principles in the domains of spatial, personal, system, policy and sector futures.

CAS tend to organise regimes that are highly institutionalised, path dependent dominant designs that resist significant changes. From time to time, the societal systems would need a reform toward better resilience and sustainability. In the domains of agrifood and rural systems, such have taken place only through deep crises. Even in these cases it is helpful to have concrete designs and visions for the developments that might take place after the bifurcation, since ‘becoming aware of different future alternatives’ (Slaughter 1993, 290) is the key to survival and success in any potential future. In fact, it is the reason for the existence of futures science.

KEYWORDS: agriculture, Complex Adaptive System, complexity, design, evolution, food, foresight, futures, regime, rural

TIIVISTELMÄ

Yhteiskunnat rakentuvat mutkikkaista sopeutuvista järjestelmistä (Complex Adaptive Systems, CAS), joilla ei ole keskusjohtoa, joita ei omista kukaan ja jotka itseorganisoituvat paikallisten vuorovaikutussuhteiden kautta. Tietoiseksi tuleminen näiden järjestelmien mahdollisista tulevaisuuksista on kriittistä, koska ne tuottavat meille muun muassa ruokaa, energiaa sekä mahdollisuuksia liikkumiseen, asumiseen ja demokratiaan. Mahdollisten tulevaisuuksien lukematon määrä asettaa vakavan haasteen tietoiseksi tulemiselle, koska vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ilmentymiä (visioita, tulevaisuuskuvia, skenaarioita) tulisi olla vain ’kourallinen’, jotta niiden pohjalta voitaisiin tehdä valintoja nykyhetkessä. Tässä tutkimuksessa keskustellaan juuri tästä haasteesta: kuinka mahdollisten tulevaisuuksien kirjoa vähennetään läpinäkyvällä, kurinalaisella ja systemaattisella tavalla.

Mutkikkaiden sopeutuvien järjestelmien vaihtoehtoisten tulevaisuuksien suunnitteluperiaatteet voivat tarjoa yhden ratkaisun haasteeseen. Yleiset suunnitteluperiaatteet kuvaavat, kuinka vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ilmentymiä voidaan luoda ottaen huomioon sekä moninaisuus että rajallisuus. Periaatteet koskevat sopivan abstraktiotason valintaa, valintamahdollisuuksien avaruuden rajaamista ja järjestelmiä ohjaavien uusien attraktoreiden tunnistamista. Periaatteiden soveltamista on havainnollistettu kuudessa empiirisessä paikkojen, yksilöiden, järjestelmien, politiikkojen ja toimialojen tulevaisuuksiin kiinnittyvässä tutkimuksessa.

Mutkikkailla sopeutuvilla järjestelmillä on taipumus organisoitua regiimeiksi, jotka ovat vahvasti institutionalisoituneita, polkuriippuvaisia ja merkittäviä muutoksia vastustavia hallitsevia kokonaisuuksia. Ajoittain yhteiskunnan järjestelmien tulisi kuitenkin uudistua merkittävästi säilyttääkseen toimintakykynsä eli resilienssinsä. Maatalouteen, ruokaan ja maaseutuun kytkeytyvissä järjestelmissä tämä on aiemmin edellyttänyt syvää kriisiä. Myös kriisien kautta tapahtuvassa uudistumisessa on hyödyllistä, jos uudelleensuuntautumisen jälkeisestä ajasta on olemassa konkreettisia visioita, koska ’tietoiseksi tuleminen erilaisista tulevaisuuden vaihtoehdoista’ (Slaughter 1993, 290) on selviytymisen ja menestymisen avain kaikissa mahdollisissa tulevaisuuksissa. Tosiasiassa se on syy tulevaisuudentutkimuksen olemassaoloon.

ASIASANAT: ennakointi, evoluutio, kompleksisuus, maaseutu, maatalous, muotoilu, mutkikas sopeutuva järjestelmä, regiimi, ruoka, tulevaisuudet