“kuka hoitaa, kuka koordinoi” Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaiden palvelujen tila

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian palveluja osana nykyistä palvelujärjestelmää. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksissa olevien nuorten palveluista sekä palvelujärjestelmästä. Palvelujärjestelmää tarkastelen siitä näkökulmasta, miten siihen kuuluvat palvelut palvelevat yhteisasiakkuuksissa olevia nuoria. Tässä laadullisessa tutkimuksessa teoreettinen viitekehys perustuu sote-integraation käsitteeseen. Lisäksi käsittelen tutkimuksen teoriaosuudessa tarkemmin lastensuojelua, nuorisopsykiatriaa ja moniammatillista yhteistyötä.

Tutkimus täydentää osaltaan LANUPS-hankkeen tutkimusta. Aineistonani on hankkeessa syksyllä 2021 kerätty litteroitu fokusryhmähaastatteluiden materiaali. Tutkittavat olivat ammattilaisia, ja mukana oli kokemusasiantuntijoita. Tutkittavia yhdisti kokemus nuorten kanssa tehtävästä vaativasta työstä. Tulosten analysointiin käytin teemoittelua. Jaoin aineiston neljään teemaan tutkimusaiheeni perusteella, joita olivat varhaisen tuen ja matalan kynnyksen palvelut, päällekkäiset ja pirstaleiset palvelut, asiakkaan rooli palveluissa sekä moniammatillisen yhteistyön merkitys.

Tutkimustulosteni mukaan lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian palveluissa on suuria puutteita. Haasteista suuri osa painottuu erityisesti palveluiden välille ja rajapinnoille. Palvelujärjestelmä on hajanainen, mikä aiheuttaa tahatonta päällekkäistä työtä eri alan ammattilaisten kesken. Varhaisen tuen palveluja ei ole riittävästi, ja tämä aiheuttaa kuormitusta erityispalveluihin. Tutkimuksessa saatiin selville, että moniammatillisessa yhteistyössä on toimivia käytäntöjä, mutta yhteistyö laajemmin eri ammattiryhmien ja organisaatioiden välillä on edelleen heikkoa ja vaatii kehittämistä. Ammattilaisten mukaan nuoret eivät pääse osallistumaan itse riittävästi omia palveluja koskeviin asioihin.

Ratkaisuja palvelujärjestelmän kehittämiselle on esitetty useita ja niistä keskeisin on sote-integraatio ja sen kehittäminen. Osana sote-integraation kehittämistä on nähty perhekeskukset ja erilaiset keskitetyt sote-palveluiden mallit, joissa asiakkaan tilanteeseen voitaisiin vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti. Resurssien rajallisuus sosiaali- ja terveysalalla aiheuttaa pitkälti puutteita palvelujärjestelmään ja ylläpitää niitä. Jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan lisää, sillä jatkossa tutkimuksella tulisi yhdistää ammattilaisten ja asiakkaiden näkemyksiä palveluiden kehittämisestä kokonaisvaltaisempien ratkaisujen saavuttamiseksi. Lisätutkimusta tarvitaan niin yhteisasiakkuuksista kuin hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksesta palvelujärjestelmän toimivuuteen.