Keskijohdon osallistuminen vastuullisuusstrategian luomiseen ja toimeenpanoon

Abstract

Organisaatioiden vastuullisuusstrategiat, eli niiden suunnitelma sekä toteutus, joiden mukaan se huomioi ympäristöön, sosiaalisiin kysymyksiin ja hyvään hallintoon liittyvät tavoitteet, ovat nousseet keskeiseksi osaksi strategista johtamista yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten haasteiden myötä. Vastuullisuuden painoarvo on kasvanut sidosryhmien odotusten, sääntelyn kiristymisen ja vastuullisuuden taloudellisten vaikutusten vuoksi. Strategisen johtamisen kentässä keskijohdon rooli on tunnistettu tärkeäksi linkiksi ylimmän johdon ja operatiivisen tason välillä, mutta vastuullisuusstrategioiden kontekstissa keskijohdon osallistumista on tutkittu vähän. Vastuullisuusstrategiat asettavat uusia vaatimuksia strategiaprosessille, sillä ne sisältävät monimutkaisia, poikkitoiminnallisia ja pitkäjänteisiä tavoitteita, joiden toteutus vaatii keskijohdolta muutosjohtamista, viestintäosaamista ja strategista toimijuutta. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee sitä, miten keskijohto osallistuu vastuullisuusstrategioiden suunnitteluun ja toimeenpanoon. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia osallistumismuotoja ja vaikutuskanavia keskijohdolla on, miten institutionaaliset paineet ja organisaatiorakenteet vaikuttavat heidän rooliinsa, ja millaisia haasteita sekä mahdollisuuksia he kohtaavat strategian jalkauttamisessa operatiiviselle tasolle. Lisäksi tarkasteltiin, miten keskijohdon vuorovaikutus ylimmän johdon ja alaisten kanssa muovaa strategian toteutusta, ja millaista tukea ja koulutusta keskijohdolle on tarjolla. Päätutkimuskysymys oli: Miten keskijohto huomioidaan ja otetaan mukaan vastuullisuusstrategian suunnittelussa sekä sen toteutuksessa? Tutkimus toteutettiin laadullisena poikkileikkaustutkimuksena, ja aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta keskijohdon edustajaa eri toimialoilta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että keskijohdon rooli vastuullisuusstrategioissa vaihtelee merkittävästi tehtävänkuvan, organisaatiorakenteiden ja -kulttuurin mukaan. Asiantuntijakeskijohto osallistui strategian muotoiluun aktiivisemmin kuin tuotannollinen keskijohto, jonka rooli painottui toimeenpanoon. Osallistumisen muodot vaihtelivat virallisista työryhmistä epämuodollisiin keskusteluihin, ja erityisesti epäviralliset verkostot ja matalan hierarkian kulttuuri mahdollistivat vaikuttamisen. Institutionaaliset paineet, kuten lainsäädäntö ja sidosryhmien odotukset, rajasivat keskijohdon vaikutusmahdollisuuksia strategian sisältöön, mutta toteutustapoihin he pystyivät vaikuttamaan. Vuorovaikutus ylimmän johdon kanssa oli useimmiten yksisuuntaista, mutta epäviralliset suhteet ja taitava viestintä saattoivat lisätä vaikutusvaltaa. Operatiivisella tasolla keskijohto toimi muutoksen välittäjänä yläjohdon ja alaistensa välillä, mutta näissä tehtävissä vastuullisuus koettiin toisinaan lisätyöksi, mikä korosti esimerkin voimaa ja viestinnän merkitystä. Koulutuksen ja tuen määrä vaihteli, ja vertaistuki nostettiin tärkeäksi epäviralliseksi tukimuodoksi. Tutkimus tarjoaa ajankohtaista ja käytännönläheistä tietoa organisaatioille, jotka haluavat vahvistaa keskijohtonsa roolia vastuullisuusstrategioiden toteutuksessa ja suunnittelussa. Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia strategisen johtamisen ja vastuullisuuden yhdistämiseen, mutta osoittaa myös, että aihe kaipaa jatkotutkimusta erityisesti keskijohdon roolin tarkemmasta määrittelystä ja toimialakohtaisista eroista.