Ylipaino ja lihavuus lapsilla syöpähoitojen päättyessä
Oja, Stina (2025-10-03)
Ylipaino ja lihavuus lapsilla syöpähoitojen päättyessä
(03.10.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251021102508
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251021102508
Tiivistelmä
Lapsuusiän syövän sairastaneilla ja siitä selvinneillä on myöhemmin elämässä kohonnut riski erilaisille pitkäaikaissairauksille. Tällaisia pitkäaikaissairauksia ovat mm. sydän- ja verisuonisairaudet, tyypin 2 diabetes sekä ylipaino ja lihavuus. Riskin kehittyminen yhdistetään erilaisten syöpähoitojen aiheuttamiin haittoihin. Tutkimuksessa käytiin lävitse vuosina 2016–2022 TYKS:ssa hoidettujen lapsisyöpäpotilaiden tietoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka näiden potilaiden painoindeksi kehittyy syöpähoitojen aikana sekä niiden jälkeen. Tämän avulla on tavoitteena pohtia, kuinka pitkään painonkehitystä tulisi seurata tässä populaatiossa.
Aineistona on TYKS:n lasten ja nuorten klinikassa hoidetut lapsisyöpäpotilaat, joiden hoito on päättynyt vuosina 2016–2020, ja joiden hoitoihin on sisältynyt solunsalpaajia ja/tai sädehoitoa. Potilaita oli 80, joista lopulta 74 soveltui tutkimukseen. Tarvittavat tiedot kerättiin potilastietojärjestelmästä. Potilailta kerättiin mittatietoja diagnoosivaiheessa, 1 kk ja 6 kk diagnoosin jälkeen, hoitojen päättyessä sekä vuosi hoitojen päättymisen jälkeen. Potilaat luokiteltiin eri ryhmiin iän, painon sekä diagnoosin mukaan.
Kaiken kaikkiaan hoitojen myötä normaalipainoisten osuus väheni, ja sekä ylipainoisten että lihavien osuus kasvoi. Ylipainoisia ja lihavia oli vuoden kuluttua hoitojen päättymisestä noin kolmasosa tutkittavista (35 %), kun syövän diagnoosivaiheessa heitä oli 25 %. ISO-BMI oli vuosi hoitojen päättymisen jälkeen korkeampi kuin diagnoosivaiheessa, ja muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p-arvo 0,017). Hoitojen aikana tilastollisesti merkitsevää ISO-BMI:n kasvua ei todettu.
Tutkimustuloksemme tukevat sitä ajatusta, että lapsuusiän syövästä selvinneillä tarvitaan painonkehityksen seurantaa myös syöpähoitojen jälkeen. Painonnousun riskin tunnistaminen on tärkeää lihavuuteen liittyvien liitännäissairauksien ehkäisemiseksi ja terveiden elinvuosien takaamiseksi.
Aineistona on TYKS:n lasten ja nuorten klinikassa hoidetut lapsisyöpäpotilaat, joiden hoito on päättynyt vuosina 2016–2020, ja joiden hoitoihin on sisältynyt solunsalpaajia ja/tai sädehoitoa. Potilaita oli 80, joista lopulta 74 soveltui tutkimukseen. Tarvittavat tiedot kerättiin potilastietojärjestelmästä. Potilailta kerättiin mittatietoja diagnoosivaiheessa, 1 kk ja 6 kk diagnoosin jälkeen, hoitojen päättyessä sekä vuosi hoitojen päättymisen jälkeen. Potilaat luokiteltiin eri ryhmiin iän, painon sekä diagnoosin mukaan.
Kaiken kaikkiaan hoitojen myötä normaalipainoisten osuus väheni, ja sekä ylipainoisten että lihavien osuus kasvoi. Ylipainoisia ja lihavia oli vuoden kuluttua hoitojen päättymisestä noin kolmasosa tutkittavista (35 %), kun syövän diagnoosivaiheessa heitä oli 25 %. ISO-BMI oli vuosi hoitojen päättymisen jälkeen korkeampi kuin diagnoosivaiheessa, ja muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p-arvo 0,017). Hoitojen aikana tilastollisesti merkitsevää ISO-BMI:n kasvua ei todettu.
Tutkimustuloksemme tukevat sitä ajatusta, että lapsuusiän syövästä selvinneillä tarvitaan painonkehityksen seurantaa myös syöpähoitojen jälkeen. Painonnousun riskin tunnistaminen on tärkeää lihavuuteen liittyvien liitännäissairauksien ehkäisemiseksi ja terveiden elinvuosien takaamiseksi.