Alipalkkaus, kiskonnantapainen työsyrjintä ja kiskonta

Abstract

OTM-tutkielmassa tarkastellaan alipalkkauksen rikosoikeudellista sääntelyä Suomessa erityisesti rikoslain 47 luvun 3 a §:n kiskonnantapaista työsyrjintää koskevan säännöksen sekä rikoslain 36 luvun 6 §:n 1 momentin kiskontasäännöksen näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, millaisena säännösten keskinäinen suhde näyttäytyy alipalkkaustapauksissa ja kuinka riittävää nykyinen sääntely on alipalkkausilmiöön puuttumiseksi. Tutkielmaa kirjoitettaessa valmistelussa on lakimuutos, jolla kiskonnantapainen työsyrjintäsäännös korvattaisiin työelämässä tapahtuvaa kiskontaa koskevilla säännöksillä. Tutkielmassa myös arvioidaan de lege ferenda -näkökulmasta alipalkkauksen erillisen kriminalisoinnin perusteltavuutta nykyisen ja tulevan sääntelyn näkökulmasta. Tutkielma perustuu pääasiassa rikoslainopilliseen tutkimusmetodiin, jonka pääpaino on käytännöllisessä rikoslainopissa. Käytännöllisen rikoslainopin ohella tutkielmassa hyödynnetään myös teoreettista rikoslainoppia tarkastelemalla alipalkkaukseen ja sen mahdolliseen kriminalisointiin liittyviä kysymyksiä kriminalisointiperiaatteiden näkökulmasta. Lainsäädännön kehittämistarpeita käsittelevää osuutta voidaan luonnehtia metodiltaan kriminaalipoliittiseksi de lege ferenda analyysiksi. Alipalkkausta lähestytään tutkielmassa ensisijaisesti työrikosoikeudellisesta näkökulmasta kiskonnantapaisena työsyrjintänä ja toissijaisesti kiskontana. Muut alipalkkaukseen soveltuvat rikosoikeustunnusmerkistöt jäävät arvioinnin ulkopuolelle. Tutkielman pääpainon ollessa aiheen rikosoikeudellisessa tarkastelussa, rajautuvat aiheen yksityis- ja työoikeudelliset näkökulmat tarkoituksenmukaiseksi katsottuja viittauksia lukuun ottamatta yksityiskohtaisen tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimustulosten mukaan alipalkkaus voi tietyin edellytyksin täyttää kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön, mikäli työntekijä on palkanmaksuun liittyen asetettu hyväksikäyttämällä huomattavan epäedulliseen asemaan, ja teko voidaan liittää laissa ilmaistuun syrjintäperusteeseen. Mikäli työsuhdetta ei voida osoittaa, voi sovellettavaksi tulla kiskontasäännös, joka ei edellytä syrjintäperustetta ja soveltuu myös tilanteisiin, joissa osapuolten välillä ei ole varsinaista työsuhdetta. Kiskonnantapainen työsyrjintä on erityissäännös suhteessa kiskontaan, mutta molemmat rikosnimikkeet voivat toimia rinnakkaisina puuttumiskeinoina alipalkkaukseen. Vaikka valmistelussa olevat kiskontaa työelämässä koskevat säännökset vaikuttavat perustelluilta, on tutkimustulosten valossa alipalkkauksen yleiseen kriminalisointiin edelleen syytä suhtautua varautuneesti. Erilliskriminalisointi voi olla ongelmallinen muun muassa ultima ratio -periaatteen, lain täsmällisyysvaatimusten ja mahdollisen päällekkäisen sääntelyn näkökulmasta. Rikoslaki sisältää jo nyt useita säännöksiä, joita voidaan tapauskohtaisesti soveltaa vakavuudeltaan eriasteiseen alipalkkaukseen.