Association between dicrotic notch and paravalvular regurgitation during the TAVI procedure
Nieminen, Jenny (2025-10-26)
Association between dicrotic notch and paravalvular regurgitation during the TAVI procedure
(26.10.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251107105956
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251107105956
Tiivistelmä
Abstract
Aims: Paravalvular regurgitation (PVR) after transcatheter aortic valve implantation (TAVI) is a well-known complication that is associated with increased mortality. Therefore, its prompt detection and effective management are crucial for improving patient outcomes. The aim of this study was to evaluate the presence of dicrotic notch (DN), defined as a small secondary upstroke in the descending phase of the arterial pressure waveform following the systolic peak and its association with PVR during TAVI.
Methods: In this retrospective singe-centre study, DN was assessed for its correlation with PVR during TAVI from a total of 101 patients. Patients were categorized into two groups based on the presence or absence of DN, which was determined from arterial pressure line recordings taken simultaneously with aortography. PVR was analysed from the left ventricular outflow tract (LVOT) using videodensitometry (VD) of aortography, with clinically significant PVR defined as LVOT-VD > 17%.
Results: DN was observed in 37 patients (36.6%) and clinically relevant PVR (LVOT-VD > 17%) was found in 24/101 patients (23.8%). The mean age of the notch cohort was 81.2 ± 6.6 years, with 54.5% being male. The mean gradient was 47.0 ± 14.1 mmHg, and the median aortic valve area (AVA) was 0.72 cm² (0.6–0.8).
Among patients with DN, 3/37 (8.1%) had an LVOT-VD > 17%, compared to 21/64 (32.8%) in patients without DN (AOR 0.14, 95% CI 0.02–0.84, p = 0.032). These results gave sensitivity (44.16%, 95% CI 32.84% to 55.93%), specificity (87.50%, 95% CI 67.64% to 97.34%), positive predictive value 91.9% (95% CI 79.3% to 97.1%) and negative predictive value 32.8% (95% CI 27.6% to 38.5%).
When considering diastolic pressure, patients with DN and diastolic pressure ≥ 40 mmHg had an incidence of significant PVR of 3.1%, while those without DN or with diastolic pressure < 40 mmHg had an incidence of 33.3% (AOR 0.067 95%CI 0.008-0.572, p=0.012). Balloon post-dilation was performed in 33 patients, with a lower incidence in patients with DN (40.6% vs. 18.9%; p = 0.025).
Conclusions: The presence of DN after valve deployment is associated with significantly lower rates of PVR. This finding suggests that DN may serve as a simple visual hemodynamic marker to guide decision-making during the TAVI procedure. Aorttaläppäahtauma on länsimaissa yleisin kajoavaa hoitoa vaativa läppäsairaus. TAVI:sta on tullut rutiinivaihtoehto etenkin suuren riskin potilaille ja sen tunnetuin komplikaatioriski on paravalvulaarinen vuoto (PVR), joka useiden tutkimusten mukaan korreloi negatiivisesti potilaan lyhyt- ja pitkäaikaisennusteeseen. Toimenpiteen aikana aortan painekäyrän kaksijakoisen pulssiaallon välissä voidaan havaita painauma (dicrotic notch, DN) aorttaläpän sulkeutuessa, jonka avulla paravalvulaariset vuodot voitaisiin löytää sydämen ultraäänitutkimusta luotettavammin ja tunnistaa potilaat, jotka tarvitsevat lisätoimia läppätoimenpiteen jälkeen. Myös aortan systolisen paineen merkittävä lasku läppärenkaan ympäryksen kontaktin jälkeen tiedetään viittaa parempaan hemodynaamiseen ennusteeseen ja se voisi tarjota kliinikolle yksinkertaisen ja nopean työkalun tekoläpän implantaation onnistumisen arvioimiseksi.
Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää hemodynaamisten muuttujien ja etenkin aortan painekäyrän dikroottisen painauman ennustevaikutusta suhteessa PVR:n esiintymiseen ja TAVI-läpän implantaation onnistumiseen, sekä mahdollisesti parantaa ja ohjata toimenpiteenaikaista päätöksen tekoa PVR:n suhteen.
Tutkimukseen sisältyi 101 vaikeaa aorttaläppäahtaumaa sairastavaa potilasta, joista kerättiin keskeiset kliiniset muuttujat ja toimenpiteen aikana monitoroitiin aortan painekäyrää. Välittömästi TAVI-läpän implantaation jälkeen tehtiin katetriteitse aortan varjoainekuvaus (aorttografia), jotka analysoitiin myöhemmin videodensitometrialla (VD). DN analysoitiin aortan painekäyristä kolmiportaista asteikkoa käyttäen. Näitä tuloksia verrattiin VD-analyysiin, joita edelleen potilaiden kliinisiin muuttujiin sekä sydämen ultraäänen ja aortan-TT:n kuvantamislöydöksiin.
Päätuloksena havaittiin, että DN:n esiintyminen liittyi merkitsevästi pienempään kliiniseen PVR:n esiintymiseen (p=0.032). Lisäksi potilaat, joilla esiintyi DN ja diastolinen verenpaine ylitti 40 mmHg, kliinisesti merkittävän paravalvulaarivuodon kehittyminen on erittäin epätodennäköistä. Tulokset viittaavat siihen, että DN:n esiintyminen läpän asennuksen jälkeen voisi toimia hemodynaamisena merkkinä potilaiden arvioinnissa aorttografian ja ultraäänen lisäksi.
Aims: Paravalvular regurgitation (PVR) after transcatheter aortic valve implantation (TAVI) is a well-known complication that is associated with increased mortality. Therefore, its prompt detection and effective management are crucial for improving patient outcomes. The aim of this study was to evaluate the presence of dicrotic notch (DN), defined as a small secondary upstroke in the descending phase of the arterial pressure waveform following the systolic peak and its association with PVR during TAVI.
Methods: In this retrospective singe-centre study, DN was assessed for its correlation with PVR during TAVI from a total of 101 patients. Patients were categorized into two groups based on the presence or absence of DN, which was determined from arterial pressure line recordings taken simultaneously with aortography. PVR was analysed from the left ventricular outflow tract (LVOT) using videodensitometry (VD) of aortography, with clinically significant PVR defined as LVOT-VD > 17%.
Results: DN was observed in 37 patients (36.6%) and clinically relevant PVR (LVOT-VD > 17%) was found in 24/101 patients (23.8%). The mean age of the notch cohort was 81.2 ± 6.6 years, with 54.5% being male. The mean gradient was 47.0 ± 14.1 mmHg, and the median aortic valve area (AVA) was 0.72 cm² (0.6–0.8).
Among patients with DN, 3/37 (8.1%) had an LVOT-VD > 17%, compared to 21/64 (32.8%) in patients without DN (AOR 0.14, 95% CI 0.02–0.84, p = 0.032). These results gave sensitivity (44.16%, 95% CI 32.84% to 55.93%), specificity (87.50%, 95% CI 67.64% to 97.34%), positive predictive value 91.9% (95% CI 79.3% to 97.1%) and negative predictive value 32.8% (95% CI 27.6% to 38.5%).
When considering diastolic pressure, patients with DN and diastolic pressure ≥ 40 mmHg had an incidence of significant PVR of 3.1%, while those without DN or with diastolic pressure < 40 mmHg had an incidence of 33.3% (AOR 0.067 95%CI 0.008-0.572, p=0.012). Balloon post-dilation was performed in 33 patients, with a lower incidence in patients with DN (40.6% vs. 18.9%; p = 0.025).
Conclusions: The presence of DN after valve deployment is associated with significantly lower rates of PVR. This finding suggests that DN may serve as a simple visual hemodynamic marker to guide decision-making during the TAVI procedure.
Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää hemodynaamisten muuttujien ja etenkin aortan painekäyrän dikroottisen painauman ennustevaikutusta suhteessa PVR:n esiintymiseen ja TAVI-läpän implantaation onnistumiseen, sekä mahdollisesti parantaa ja ohjata toimenpiteenaikaista päätöksen tekoa PVR:n suhteen.
Tutkimukseen sisältyi 101 vaikeaa aorttaläppäahtaumaa sairastavaa potilasta, joista kerättiin keskeiset kliiniset muuttujat ja toimenpiteen aikana monitoroitiin aortan painekäyrää. Välittömästi TAVI-läpän implantaation jälkeen tehtiin katetriteitse aortan varjoainekuvaus (aorttografia), jotka analysoitiin myöhemmin videodensitometrialla (VD). DN analysoitiin aortan painekäyristä kolmiportaista asteikkoa käyttäen. Näitä tuloksia verrattiin VD-analyysiin, joita edelleen potilaiden kliinisiin muuttujiin sekä sydämen ultraäänen ja aortan-TT:n kuvantamislöydöksiin.
Päätuloksena havaittiin, että DN:n esiintyminen liittyi merkitsevästi pienempään kliiniseen PVR:n esiintymiseen (p=0.032). Lisäksi potilaat, joilla esiintyi DN ja diastolinen verenpaine ylitti 40 mmHg, kliinisesti merkittävän paravalvulaarivuodon kehittyminen on erittäin epätodennäköistä. Tulokset viittaavat siihen, että DN:n esiintyminen läpän asennuksen jälkeen voisi toimia hemodynaamisena merkkinä potilaiden arvioinnissa aorttografian ja ultraäänen lisäksi.