Korkeakouluopettajien stressi- ja palautumiskokemuksia
Laine, Anni (2025-10-30)
Korkeakouluopettajien stressi- ja palautumiskokemuksia
(30.10.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251110106640
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251110106640
Tiivistelmä
Opettajien työhyvinvointi, tai ennemminkin sen puute, on ollut usein uutisotsikoiden aiheena lähivuosina. Suurimmalta osin ne ovat keskittyneet peruskouluopettajien hyvinvointiin, mutta ei ole syytä olettaa, etteivätkö työn kuormittavuus ja opettajien kasvava halu alanvaihtoon koskisi myös korkeakouluopettajia.
Työelämässä stressiä saattaa aiheuttaa muun muassa kohtuuttomat vaatimukset, arvostuksen tai vastavuoroisuuden puute, epämääräinen työnjako sekä epäoikeudenmukaisuus ja epäreilu kohtelu. Monet stressin vaikutukset ovat fyysisiä, vaikka sen kokemus on psyykkinen. Pitkittynyt stressi saattaa johtaa loppuun palamiseen eli burnoutiin.
Stressin negatiivisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin voi ehkäistä palautumisella. Stressistä palautumisella tarkoitetaan erilaisia psyykkisiä ja fyysisiä prosesseja, joiden avulla stressi elimistössä helpottuu. Palautuminen prosessina tarkoittaa aikaa, jonka yksilö käyttää erilaisiin työajan ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Tällaisia aktiviteetteja ovat muun muassa fyysiset harjoitteet ja sosiaalinen vuorovaikuttaminen. Stressistä palautuminen on siis psykofyysistä deaktivaatiota rasituksen jälkeen.
Tämä tutkielma käsittelee korkeakouluopettajien kokemuksia työhyvinvoinnista työstressin ja siitä palautumisen kannalta. Niitä selvitettiin haastattelujen avulla. Merkittävämpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että vaihtelevasta stressistä ja palautumisen tarpeesta huolimatta korkeakouluopettajat pääosin nauttivat opetustyöstä.
Stressin aiheuttajina mainittiin esimerkiksi aikapaineet; deadlinet ja muun työn yhdistäminen opetustyöhön koettiin stressaavana. On mielenkiintoinen huomio, ettei opetustyöhön liittyvästä stressistä puhuttaessa kyse ole pelkästään itse opetuksesta, vaan työn kuormittavuudesta yleensä. Stressin oireista puhuttaessa tämän tutkielman haastateltavat puhuivat esimerkiksi väsymyksestä, univaikeuksista ja mielialan kireydestä.
Tässä tutkielmassa kävi ilmi, ettei opettajilla pääsääntöisesti ollut vaikeuksia palautua työn aiheuttamasta stressistä. Opetuksen jälkeen saatettiin olla väsyneitä, mutta palautumisen kokemus oli silti positiivinen. Palautumiskeinoina tässä tutkielmassa mainittiin esimerkiksi sosiaalinen vuorovaikutus, luova tekeminen ja ulkoilu.
Työelämässä stressiä saattaa aiheuttaa muun muassa kohtuuttomat vaatimukset, arvostuksen tai vastavuoroisuuden puute, epämääräinen työnjako sekä epäoikeudenmukaisuus ja epäreilu kohtelu. Monet stressin vaikutukset ovat fyysisiä, vaikka sen kokemus on psyykkinen. Pitkittynyt stressi saattaa johtaa loppuun palamiseen eli burnoutiin.
Stressin negatiivisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin voi ehkäistä palautumisella. Stressistä palautumisella tarkoitetaan erilaisia psyykkisiä ja fyysisiä prosesseja, joiden avulla stressi elimistössä helpottuu. Palautuminen prosessina tarkoittaa aikaa, jonka yksilö käyttää erilaisiin työajan ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Tällaisia aktiviteetteja ovat muun muassa fyysiset harjoitteet ja sosiaalinen vuorovaikuttaminen. Stressistä palautuminen on siis psykofyysistä deaktivaatiota rasituksen jälkeen.
Tämä tutkielma käsittelee korkeakouluopettajien kokemuksia työhyvinvoinnista työstressin ja siitä palautumisen kannalta. Niitä selvitettiin haastattelujen avulla. Merkittävämpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että vaihtelevasta stressistä ja palautumisen tarpeesta huolimatta korkeakouluopettajat pääosin nauttivat opetustyöstä.
Stressin aiheuttajina mainittiin esimerkiksi aikapaineet; deadlinet ja muun työn yhdistäminen opetustyöhön koettiin stressaavana. On mielenkiintoinen huomio, ettei opetustyöhön liittyvästä stressistä puhuttaessa kyse ole pelkästään itse opetuksesta, vaan työn kuormittavuudesta yleensä. Stressin oireista puhuttaessa tämän tutkielman haastateltavat puhuivat esimerkiksi väsymyksestä, univaikeuksista ja mielialan kireydestä.
Tässä tutkielmassa kävi ilmi, ettei opettajilla pääsääntöisesti ollut vaikeuksia palautua työn aiheuttamasta stressistä. Opetuksen jälkeen saatettiin olla väsyneitä, mutta palautumisen kokemus oli silti positiivinen. Palautumiskeinoina tässä tutkielmassa mainittiin esimerkiksi sosiaalinen vuorovaikutus, luova tekeminen ja ulkoilu.