Pompejin runomittaisten seinäkirjoitusten kieli
Kivimaa, Suvi (2025-10-20)
Pompejin runomittaisten seinäkirjoitusten kieli
(20.10.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251110106582
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251110106582
Tiivistelmä
Vuonna 79 jaa. tapahtuneen tulivuorenpurkauksen seurauksena Pompeji hautaantui tuhkan ja kivimassan alle. Kerrostuma eristi kaupungin ja takasi sen poikkeuksellisen säilymisen vuosisadoiksi. Arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet runsaasti seinäkirjoituksia, joiden kielenkäyttö poikkeaa roomalaisen kirjallisuuden välittämästä standardoidusta latinasta. Nämä seinäkirjoitukset tarjoavat ainutlaatuisen näkymän latinan kielen variaatioon. Erityisen kiinnostavia ovat runomittaan laaditut tekstit, joissa kirjallisen tradition ja arkipäiväisen kielenkäytön piirteet yhdistyvät. Säkeiden kautta voidaan tarkastella, kuinka klassisen latinan normin rinnalla esiintyi poikkeavia muotoja ja ortografisia käytäntöjä, ja miten erilaiset sosiaaliset, koulutukselliset ja kulttuuriset tekijät ovat saattaneet vaikuttaa niiden syntyyn.
Tässä tutkielmassa keskityn Pompejin seinäkirjoitusten heksametri- ja pentametrimittaisiin säkeisiin, fragmentaariset seinäkirjoitukset mukaan lukien. Tavoitteeni on selvittää, missä määrin runomittojen metriset piirteet johtuvat klassisen latinan standardista poikkeavista muodoista tai rakenteista, ja miten nämä poikkeavuudet asettuvat laajempaan kielihistorialliseen kehykseen. Menetelmänä yhdistän metrisen analyysin ja kielihistoriallisen tarkastelun: luokittelen poikkeavuudet ortografisiin, morfologisiin ja syntaktisiin ilmiöihin sekä arvioin niiden vaikutusta runomittaan.
Tulokset osoittavat, että ortografiset ratkaisut – erityisesti kirjainten kadot – aiheuttavat useimmiten metrisen virheen, kun taas monet morfologiset ja syntaktiset erityispiirteet ylläpitävät mittaa ja heijastavat mahdollisesti kielessä yleistyneitä tai käytössä olevia muotoja. Jotkin näistä erityispiirteistä voidaan nähdä osana laajempaa kielen kehitystä, toiset puolestaan voivat olla paikallisia tai ohimeneviä ilmiöitä. Tulokset korostavat tarvetta erottaa fonologiset variantit kirjoitusvirheistä sekä tarkastella seinäkirjoituksia niiden historiallisessa ja sosiaalisessa kontekstissa.
Tässä tutkielmassa keskityn Pompejin seinäkirjoitusten heksametri- ja pentametrimittaisiin säkeisiin, fragmentaariset seinäkirjoitukset mukaan lukien. Tavoitteeni on selvittää, missä määrin runomittojen metriset piirteet johtuvat klassisen latinan standardista poikkeavista muodoista tai rakenteista, ja miten nämä poikkeavuudet asettuvat laajempaan kielihistorialliseen kehykseen. Menetelmänä yhdistän metrisen analyysin ja kielihistoriallisen tarkastelun: luokittelen poikkeavuudet ortografisiin, morfologisiin ja syntaktisiin ilmiöihin sekä arvioin niiden vaikutusta runomittaan.
Tulokset osoittavat, että ortografiset ratkaisut – erityisesti kirjainten kadot – aiheuttavat useimmiten metrisen virheen, kun taas monet morfologiset ja syntaktiset erityispiirteet ylläpitävät mittaa ja heijastavat mahdollisesti kielessä yleistyneitä tai käytössä olevia muotoja. Jotkin näistä erityispiirteistä voidaan nähdä osana laajempaa kielen kehitystä, toiset puolestaan voivat olla paikallisia tai ohimeneviä ilmiöitä. Tulokset korostavat tarvetta erottaa fonologiset variantit kirjoitusvirheistä sekä tarkastella seinäkirjoituksia niiden historiallisessa ja sosiaalisessa kontekstissa.